Otimme tänään osaa lauantaina klo 20.30-21.30 Suomen aikaa vietettävään Earth Hour -ilmastotapahtumaan. Koska WWF:n Earth Hour sijoittuu aina lauantaille, päätimme ottaa varaslähdön koulussamme.
Uudessa koulussa tuon tapahtuman järjestäminen ei ollutkaan ihan helppoa. Suurin osa koulumme valoista ohjautuu nimittäin automaattisesti kunnan keskusvalvomosta. Olin etukäteen ohjeistanut valvomoa sammuttamaan valot koko oppimiskeskuksesta klo 9.15-10.15 väliseksi ajaksi. Hieman jännitti, onnistuuko kaikki kuten oli tarkoitus. Kellon ollessa 9.15 valot kuitenkin sammuivat aivan käsikirjoituksen mukaan.
Oppilaat valittelivat jälkeenpäin, että tunti oli liian lyhyt aika. Hämärässä työskentely oli kuulemma jännää. Kävin itse kurkkaamassa pimeään liikuntasaliin, joka todella oli melko pimeä. Sielläkin toiminta jatkui kuitenkin normaalisti.
Earth Hour on nyt jo täysin maailmanlaajuinen tapahtuma. Asiakin on tärkeä: herättää ihmiset huomaamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset ja se, miten voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa muutokseen.
Koululaiset ovat nyt ottaneet tempaukseen osaa. Kannustammekin myös koteja sammuttamaan valot lauantaina klo 20.30-21.30. Earth Hourista on helppo tehdä mukava tapahtuma joko oman perheen tai ystävien kesken. Kynttilät luovat tunnelmaa ja tapahtuma on perheen pienimmillekin jännä kokemus. Mikään ei estä myöskään keksimään jotain sopivaa tarjottavaa juhlistamaan tuota tuntia maailmalle. Tämä vain vinkkinä ja kannustuksena sinne koteihin.
Tällä viikolla on saatu alkuun myös Vuorenmäen koulun kestävän kehityksen suunnitelma. Olemme saaneet työhön mukaan hankekoordinaattoriksi vanhempainyhdistyksen aktiivin Niina Rossin, joka tekee suunnitelmaa yhdessä koulun keke -tiimin kanssa. Earth Hour on pieni, mutta tärkeä osa koulumme kestävän kehityksen suunnitelmaa.
torstai 29. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Oppilaan osallisuutta edistävä koulu
Olen alkavan viikon maanantain ja tiistain puhumassa Kansallisilla peruskoulupäivillä hotelli Scandic Continentalissa osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rakentamisesta. Kaikenlainen toimintakulttuurin rakentaminen on hidasta. Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rekentaminen ei tee tässä poikkeusta. Oleellista kuitenkin on, että luodaan rakenteet ja henki, jossa osallisuuden toteutumiselle on hyvä maaperä. Rehtori on tässä varmasti avainroolissa.
Omalla koulullani olen pyrkinyt alusta asti tukemaan kaikkea sitä, mikä lisää oppilaan osallisuuden tunnetta. Olemme heti aloittaneet oppilaskuntatoiminnan ja vertaissovittelun. Kaksi opettajaamme kävi syksyllä Opetushallituksen koulutuksessa, joka painottui osallisuuden tukemiseen alaluokilla.
Tulevaisuudessa tulemme varmaankin aloittamaan myös ns. TUKEVA -toiminnan, josta myös huomenna puhun. TUKEVA on Vihdin yhteiskoulun luoma malli, jolla tuodaan kaikki oppilaan osallisuutta tukevat toiminnot samaan kokoukseen. Ohessa olevista dioista näkee, keitä kaikkia on VYK:in TUKEVA -kokouksissa. Oleellista on myös se, että vanhempainyhdistys on mukana. Monesti koulun moniammatillisissa ryhmissä on kyllä paljon koulun yhteistyökumppaneita, mutta huoltajat, yhteys kotiin, jää pienelle huomiolle.
Toinen loistava toimintamuoto, johon tutustuimme apulaisrehtorin kanssa, on Renkomäen koululla aloitettu assaritoiminta. Assarit ovat koulun oppilaita, joilla joko on joku erityistaito tai heidät koulutetaan jonkin alan eksperteiksi. Kun joku muu oppilas tarvitsee apua vaikkapa digikameran käytössä, kuvan muokkauksessa, bändisoittimien kanssa, koululehden toimittamisessa jne. assarioppilaat ovat valmiita auttamaan. Näin opettajan resurssia säästyy johonkin muualle. Renkomäen koulu rehtori, Jukka Manninen, kutsuikin assareita nimityksellä järjestäjät 2.0 -eräänlainen päivitetty versio vanhoista kunnon järjestäjistä.
Esittelen peruskoulupäivillä myös osallisuuden portaat. Niiden avulla koulun on hyvä tutkiskella omaa toimintaansa ja miettiä, miten pitkälle voisimme osallisuutta viedä? Aika moni koulu on ja myös usein jää, portaalle 2. Tällöin aikuiset ovat vielä hyvin kiinteästi toimintaa ohjaavina mukana. Mitä kaikkea koulussa voitaisiinkaan saada aikaiseksi, jos me aikuiset yhä rohkeammin olisimme valmiita luottamaan lapsiin?
Kuten sanoin, toimintakulttuurin muutokset ovat hitaita prosesseja. Annetaan itsellemme aikaa. Uskon ainakin oman kouluni kohdalla, että ihan vilpitön halu on viedä toimintoja siihen suuntaan, että oppilas voisi kokea yhä syvempää osallisuutta kouluyhteisöömme. Ja muistutan vielä, että osallisuus ei tarkoita samaa kuin osallistuminen. Osallisuutta voi kokea, vaikkei kovin aktiivinen toimija olisikaan. Se on tärkeä huomioida tai muuten jätetään melko suuri osa koulun oppilaista osattomiksi. Sitä tuskin kukaan toivoo. Ei anneta sen tapahtua myöskään vahingossa. Kun eron tiedostaa, on hyvät mahdollisuudet onnistua!
Omalla koulullani olen pyrkinyt alusta asti tukemaan kaikkea sitä, mikä lisää oppilaan osallisuuden tunnetta. Olemme heti aloittaneet oppilaskuntatoiminnan ja vertaissovittelun. Kaksi opettajaamme kävi syksyllä Opetushallituksen koulutuksessa, joka painottui osallisuuden tukemiseen alaluokilla.
Tulevaisuudessa tulemme varmaankin aloittamaan myös ns. TUKEVA -toiminnan, josta myös huomenna puhun. TUKEVA on Vihdin yhteiskoulun luoma malli, jolla tuodaan kaikki oppilaan osallisuutta tukevat toiminnot samaan kokoukseen. Ohessa olevista dioista näkee, keitä kaikkia on VYK:in TUKEVA -kokouksissa. Oleellista on myös se, että vanhempainyhdistys on mukana. Monesti koulun moniammatillisissa ryhmissä on kyllä paljon koulun yhteistyökumppaneita, mutta huoltajat, yhteys kotiin, jää pienelle huomiolle.
Oppilaan osallisuutta edistävä koulu
View more PowerPoint from Esa Kukkasniemi
Toinen loistava toimintamuoto, johon tutustuimme apulaisrehtorin kanssa, on Renkomäen koululla aloitettu assaritoiminta. Assarit ovat koulun oppilaita, joilla joko on joku erityistaito tai heidät koulutetaan jonkin alan eksperteiksi. Kun joku muu oppilas tarvitsee apua vaikkapa digikameran käytössä, kuvan muokkauksessa, bändisoittimien kanssa, koululehden toimittamisessa jne. assarioppilaat ovat valmiita auttamaan. Näin opettajan resurssia säästyy johonkin muualle. Renkomäen koulu rehtori, Jukka Manninen, kutsuikin assareita nimityksellä järjestäjät 2.0 -eräänlainen päivitetty versio vanhoista kunnon järjestäjistä.
Esittelen peruskoulupäivillä myös osallisuuden portaat. Niiden avulla koulun on hyvä tutkiskella omaa toimintaansa ja miettiä, miten pitkälle voisimme osallisuutta viedä? Aika moni koulu on ja myös usein jää, portaalle 2. Tällöin aikuiset ovat vielä hyvin kiinteästi toimintaa ohjaavina mukana. Mitä kaikkea koulussa voitaisiinkaan saada aikaiseksi, jos me aikuiset yhä rohkeammin olisimme valmiita luottamaan lapsiin?
Kuten sanoin, toimintakulttuurin muutokset ovat hitaita prosesseja. Annetaan itsellemme aikaa. Uskon ainakin oman kouluni kohdalla, että ihan vilpitön halu on viedä toimintoja siihen suuntaan, että oppilas voisi kokea yhä syvempää osallisuutta kouluyhteisöömme. Ja muistutan vielä, että osallisuus ei tarkoita samaa kuin osallistuminen. Osallisuutta voi kokea, vaikkei kovin aktiivinen toimija olisikaan. Se on tärkeä huomioida tai muuten jätetään melko suuri osa koulun oppilaista osattomiksi. Sitä tuskin kukaan toivoo. Ei anneta sen tapahtua myöskään vahingossa. Kun eron tiedostaa, on hyvät mahdollisuudet onnistua!
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Pedagogista johtajuutta
Olin eilisen päivän jälleen henkilökohtaisella vapaalla ja pitämässä koulutusta. Tällä kertaa olin kouluttamassa tulevia rehtoreita Palmenian rehtorin työhön valmistavassa koulutuksessa (6 op). Aihe oli tällä kertaa erityisen innostava ja rehtorin työn kannalta keskeinen -pedagoginen johtaminen.
Tällä omalla 7 vuoden rehtorikokemuksellani koin aluksi pientä alamittaisuutta puhua näin painavasta aiheesta, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Rakensin koulutuksen hyvin pitkälle yhteisen keskustelun varaan. Jaoin jotain keskeisimpiä asioita omasta osaamisestani ja oppimastani ja haastoin ryhmän pohtimaan omia koulujaan ja niiden johtamista.
Dioista löytyy päivän rakenne:
Valinta yhteisen keskustelun suuntaan osoittautui hyväksi. Koulutusohjelma oli jo lopuillaan. Nyt oli kyseessä toiseksi viimeinen lähipäivä pitkästä koulutuksesta ja tarvetta omalle pohdinnalle selvästi oli.
Aloitin yleisesti johtajuudesta ja ennen kaikkea uudesta johtajuudesta. Uudella johtajuudella tarkoitan sitä, jossa johtajuuden kenttään kuuluu (myös julkisella sektorilla) yrittäjälähtöinen asenne. Tällainen sisäinen yrittäjyys on sitä osaa johtajuudesta, johon kuuluu uuden luominen, innovatiivisuus, muutos jne. Nämä teemat nousevat yhä kiihtyvästi muuttuvassa maailmassa entistä keskeisempään asemaan. Johtajalta edellytetään kykyä reagoida yhteiskunnan muutoksiin.
Ryhmä oli saanut ennakkotehtäväksi pohtia sitä, mitä tuo mystinen pedagoginen johtajuus oikein tarkoittaa. Kysymystä oli pyydetty lähestymään kysymällä näkemyksiä omasta työyhteisöstä. Moni rehtori olikin antanut oppikirjamaisia vastauksia siitä, miten siihen kuuluu opetussuunnitelmatyön johtaminen, oppilashuollon kehittäminen jne. jne. Kaikki ihan totta!
Varsinainen helmi löytyi kuitenkin Lahdesta. En kerro koulua, enkä rehtoria, koska hän oli niin itse toivonut, mutta tämän loistavan ajattelijan määritelmä kuului seuraavasti:
Määritelmässä on tietysti ehkä hieman huumorinpilke silmäkulmassa. Eivät kai opettajat niin mahdottomia ole ;-) Hienoa siinä on kuitenkin se, että ohjattaisiin ilman ohjausta. Jos rehtori voi johtaa työyhteisöään sillä tavalla, että asioita tapahtuu ilman sen suurempaa ohjausta, hän on varmasti onnistunut tehtävässään. Suuresti kunnioittamani emeritus-rehtori, Pekka Mattila, (entinen Nummelan koulun rehtori) kerran kertoi minulle jossain keskustelussa, että hänestä oli viimeisinä työvuosina hauska huomata, kuinka koulussa tapahtui hienoja asioita, joista hän ei ollut kuullut mitään. Koulu pyöri silloin selvästi sisäisen yrittäjyyden hengessä ja koulussa oli "tekemisen meininki".
Kouluttaessa on erittäin hauskaa myös se, että jakaessaan muille omaa osaamistaan, oppii myös itse aina uutta. Tälläkin kerralla kävi niin. Ryhmä antoi valtavan hyviä ajatuksia yhteiseksi pääomaksi. Voidaan varmasti puhua "jaetusta asiantuntijuudesta", josta olen myös Vuorenmäen koulussa puhunut heti alusta asti. Osaamisen jakamisesta käyn puhumassa huhtikuussa SYK:n veso-koulutuksessa Haikon kartanossa. Sekin on hieno aihe. Ja tärkeä!
Tällä omalla 7 vuoden rehtorikokemuksellani koin aluksi pientä alamittaisuutta puhua näin painavasta aiheesta, mutta päätin ottaa haasteen vastaan. Rakensin koulutuksen hyvin pitkälle yhteisen keskustelun varaan. Jaoin jotain keskeisimpiä asioita omasta osaamisestani ja oppimastani ja haastoin ryhmän pohtimaan omia koulujaan ja niiden johtamista.
Dioista löytyy päivän rakenne:
Pedagoginen johtaminen
View more PowerPoint from Esa Kukkasniemi
Valinta yhteisen keskustelun suuntaan osoittautui hyväksi. Koulutusohjelma oli jo lopuillaan. Nyt oli kyseessä toiseksi viimeinen lähipäivä pitkästä koulutuksesta ja tarvetta omalle pohdinnalle selvästi oli.
Aloitin yleisesti johtajuudesta ja ennen kaikkea uudesta johtajuudesta. Uudella johtajuudella tarkoitan sitä, jossa johtajuuden kenttään kuuluu (myös julkisella sektorilla) yrittäjälähtöinen asenne. Tällainen sisäinen yrittäjyys on sitä osaa johtajuudesta, johon kuuluu uuden luominen, innovatiivisuus, muutos jne. Nämä teemat nousevat yhä kiihtyvästi muuttuvassa maailmassa entistä keskeisempään asemaan. Johtajalta edellytetään kykyä reagoida yhteiskunnan muutoksiin.
Ryhmä oli saanut ennakkotehtäväksi pohtia sitä, mitä tuo mystinen pedagoginen johtajuus oikein tarkoittaa. Kysymystä oli pyydetty lähestymään kysymällä näkemyksiä omasta työyhteisöstä. Moni rehtori olikin antanut oppikirjamaisia vastauksia siitä, miten siihen kuuluu opetussuunnitelmatyön johtaminen, oppilashuollon kehittäminen jne. jne. Kaikki ihan totta!
Varsinainen helmi löytyi kuitenkin Lahdesta. En kerro koulua, enkä rehtoria, koska hän oli niin itse toivonut, mutta tämän loistavan ajattelijan määritelmä kuului seuraavasti:
Ohjata mahdottomat tekemään mahdollista,
ohjaamalla ilman ohjausta.
Määritelmässä on tietysti ehkä hieman huumorinpilke silmäkulmassa. Eivät kai opettajat niin mahdottomia ole ;-) Hienoa siinä on kuitenkin se, että ohjattaisiin ilman ohjausta. Jos rehtori voi johtaa työyhteisöään sillä tavalla, että asioita tapahtuu ilman sen suurempaa ohjausta, hän on varmasti onnistunut tehtävässään. Suuresti kunnioittamani emeritus-rehtori, Pekka Mattila, (entinen Nummelan koulun rehtori) kerran kertoi minulle jossain keskustelussa, että hänestä oli viimeisinä työvuosina hauska huomata, kuinka koulussa tapahtui hienoja asioita, joista hän ei ollut kuullut mitään. Koulu pyöri silloin selvästi sisäisen yrittäjyyden hengessä ja koulussa oli "tekemisen meininki".
Kouluttaessa on erittäin hauskaa myös se, että jakaessaan muille omaa osaamistaan, oppii myös itse aina uutta. Tälläkin kerralla kävi niin. Ryhmä antoi valtavan hyviä ajatuksia yhteiseksi pääomaksi. Voidaan varmasti puhua "jaetusta asiantuntijuudesta", josta olen myös Vuorenmäen koulussa puhunut heti alusta asti. Osaamisen jakamisesta käyn puhumassa huhtikuussa SYK:n veso-koulutuksessa Haikon kartanossa. Sekin on hieno aihe. Ja tärkeä!
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Kysyntää on -onko sanottavaa?
Viime päivinä olen saanut poikkeuksellisen paljon kyselyjä puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin. Viimeinen pyyntö tuli tänään Opetushallituksesta, josta opetusneuvos Kristina Kaihari pyysi puhumaan 19.-20.3. Kansallisille peruskoulupäiville aiheesta Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin luominen. Aihe on tärkeä. Pidän osallisuuden kokemusta koulussa tärkeänä. Omassakin koulussamme on jo heti perustettu oppilaskunta, aloitettu verso -toiminta ja ainakin puhuttu osallisuudesta. Kovin alussa vielä olemme ja paljon on varmasti vielä töitä.
Osallisuudesta olen kirjoittanut aiemminkin mm. Opetushallituksen julkaisuun. Tuon kirjoituksen keskeisin sanoma oli siinä, että osallisuus toteutuu vasta silloin kun me koulun aikuiset alamme aidosti luottaa siihen, että lapsissa on voima:
Edellinen puhujakysely tuli yllättävästä suunnasta. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu pitää Haikon kartanossa 20.4. perusopetuksen opettajille seminaarin, jossa pohditaan osaamisen jakamista. Olen omassa koulussamme alusta asti pitänyt ääntä siitä, että kaikki osaaminen täytyy olla kaikkien käytössä. Mielestäni omassa koulussamme onkin hyvä jakamisen ilmapiiri. Usein opettajainhuoneen pöydille kertyykin jonkun opettajan aloitteesta materiaalia erilaisista teemoista: sanomalehtiviikko, osallisuuden tukeminen, yhteistoiminnallinen oppiminen jne.
Erityisopetuksen tiimimme on myös ansiokkaasti laittanut osaamisensa yhteiseen jakoon. Neuvoja on aina ollut tarjolla kun niitä on kysynyt. Kummatkin erityisopettajat ovat myös osallistuneet monenlaisiin neuvotteluihin ja asiakirjojen laadintaan ihan yli omien toimenkuviensa. Samoin koulumme oppimisryhmät toimivat hyvin avoimesti ja joustavasti jne. jne. Kaikki tämä kertoo siitä, että yhdessä halutaan toimia lapsen parhaaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Olen siitä tavattoman ylpeä.
Ensi viikolla olen menossa 15.3. puhumaan Palmenian rehtorin työhön valmistavaan koulutukseen pedagogisesta johtamisesta. Tai ehkei pitäisi puhua puhumisesta. Menen ennemminkin alustamaan keskustelua ja pitämään eräänlaista työpajaa aiheesta. Aihe on erityisen tärkeä ja innostava. Nykykoulussa kun pedagogiselle johtamiselle jää yhä vain vähemmän aikaa kaiken ylimääräisen työn keskellä. Rehtorien kalenterit täyttyvät mitä moninaisimmista tehtävistä aina kiinteistönhuollosta erilaisiin hallintoasioihin. Monesti tuntuu, että sille kaikkein keskeisimmälle asialle, pedagogialle, jää aivan liian vähän aikaa.
Lopulta vielä huhtikuun ITK -päiville pitäisi mennä puhumaan mediakasvatuksen mahdollisuuksista osallisuuden tukemisessa. Osallistuin syksyllä Opetushallituksen aihetta käsittelevään työryhmään. Kirjoitin aiheesta tässä blogissakin.
Monenlaista asiaa pitäisi suoltaa. Eräs kollegani kysyikin minulta tänään, onko minulla oikeasti noista kaikista aiheista jotain annettavaa? Se jää nähtäväksi. Toivottavasti on. Mikään ei ole niin piinallista kuin istua seminaarissa, jossa joku puhuu jostain aiheesta lämpimikseen. Yritän välttää sitä.
Osallisuudesta olen kirjoittanut aiemminkin mm. Opetushallituksen julkaisuun. Tuon kirjoituksen keskeisin sanoma oli siinä, että osallisuus toteutuu vasta silloin kun me koulun aikuiset alamme aidosti luottaa siihen, että lapsissa on voima:
"Suurin este osallisuutta luovalle toimintakulttuurille on se, että asiassa edetään liian opettajajohtoisesti ja että oppilaisiin ei luoteta. Vain luottamusta osoittamalla, koulun aikuiset voivat saada aikaiseksi luottamusta tukevaa kulttuuria. On hyväksyttävä, että lapset ovat lapsia ja että toimintakulttuurin muutos vie aikansa. Meillä opettajilla on usein niin suuri tarve pitää kaikki langat omissa käsissämme, että unohdamme sen, miksi osallisuutta tukevaa toimintaa järjestetään. Siinä lapsi on toiminnan keskiössä, keskeneräisenäkin."
Edellinen puhujakysely tuli yllättävästä suunnasta. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu pitää Haikon kartanossa 20.4. perusopetuksen opettajille seminaarin, jossa pohditaan osaamisen jakamista. Olen omassa koulussamme alusta asti pitänyt ääntä siitä, että kaikki osaaminen täytyy olla kaikkien käytössä. Mielestäni omassa koulussamme onkin hyvä jakamisen ilmapiiri. Usein opettajainhuoneen pöydille kertyykin jonkun opettajan aloitteesta materiaalia erilaisista teemoista: sanomalehtiviikko, osallisuuden tukeminen, yhteistoiminnallinen oppiminen jne.
Erityisopetuksen tiimimme on myös ansiokkaasti laittanut osaamisensa yhteiseen jakoon. Neuvoja on aina ollut tarjolla kun niitä on kysynyt. Kummatkin erityisopettajat ovat myös osallistuneet monenlaisiin neuvotteluihin ja asiakirjojen laadintaan ihan yli omien toimenkuviensa. Samoin koulumme oppimisryhmät toimivat hyvin avoimesti ja joustavasti jne. jne. Kaikki tämä kertoo siitä, että yhdessä halutaan toimia lapsen parhaaksi parhaalla mahdollisella tavalla. Olen siitä tavattoman ylpeä.
Ensi viikolla olen menossa 15.3. puhumaan Palmenian rehtorin työhön valmistavaan koulutukseen pedagogisesta johtamisesta. Tai ehkei pitäisi puhua puhumisesta. Menen ennemminkin alustamaan keskustelua ja pitämään eräänlaista työpajaa aiheesta. Aihe on erityisen tärkeä ja innostava. Nykykoulussa kun pedagogiselle johtamiselle jää yhä vain vähemmän aikaa kaiken ylimääräisen työn keskellä. Rehtorien kalenterit täyttyvät mitä moninaisimmista tehtävistä aina kiinteistönhuollosta erilaisiin hallintoasioihin. Monesti tuntuu, että sille kaikkein keskeisimmälle asialle, pedagogialle, jää aivan liian vähän aikaa.
Lopulta vielä huhtikuun ITK -päiville pitäisi mennä puhumaan mediakasvatuksen mahdollisuuksista osallisuuden tukemisessa. Osallistuin syksyllä Opetushallituksen aihetta käsittelevään työryhmään. Kirjoitin aiheesta tässä blogissakin.
Monenlaista asiaa pitäisi suoltaa. Eräs kollegani kysyikin minulta tänään, onko minulla oikeasti noista kaikista aiheista jotain annettavaa? Se jää nähtäväksi. Toivottavasti on. Mikään ei ole niin piinallista kuin istua seminaarissa, jossa joku puhuu jostain aiheesta lämpimikseen. Yritän välttää sitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)