Vielä ennen hiihtolomalle siirtymistä, vietimme koulussa erittäin hauskan talviliikuntapäivän. Päivä aloitettiin klo 9.00 opettajat vs. oppilaat "harjapallo" -ottelulla. Kummallakin joukkueella oli yhteensä 5 kenttäpelaajaa yhtäaikaa jäällä. Ottelu pelattiin ilman luistimia ja ihan tavallisilla pihaharjoilla. Ottelussa oli yksi ainoa sääntö: oppilaita ei saa taklata.
Ottelu käynnistyi heti Pia O:n hienolla maalilla. Pia oli hyvässä pelivireessä ja takoi jo toisenkin osuman oppilaiden verkkoon. Pääsin itsekin pari osumaa lyömään, kunnes oppilaat alkoivat hiljalleen tasoittaa. Taisi meiltä aikuisilta kunto hiipua ;-) Hauska ottelu päättyi 10 minuutin peliajan jälkeen opettajien 5-3 voittoon.
Koko pelin ajan kumpaakin joukkuetta kannustettiin mukavasti ja tunnelma oli korkealla. Pelin jälkeen kummatkin joukkueet huusivat hurraa -huudot toisilleen ja kättelivät toisiaan -ihan kuin oikeissakin peleissä.
Päivä jatkui hiihdon ja luistelun merkeissä opettajien johdolla. Osa porukasta pelaili polttopalloa ja oli pulkkamäessä. Koulun keittiön tarjoilema sämpylä ja kuuma jauhelihakeitto kruunasi hienon päivän. Tällaiset päivät ovat yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Suuret kiitokset kaikille järjestäjille! Hieno päivä.
perjantai 17. helmikuuta 2012
torstai 16. helmikuuta 2012
Radio Vuorenmäki
Tällä viikolla olemme viettäneet ystävänpäivää Vuorenmäen oppimiskeskuksessa oikein urakalla. Jo maanantaina osa luokista alkoi tehdä tervehdyksiä toisille ja tiistai oli kokonaan pyhitetty ystävänpäivälle. Luokat saivat oviensa eteen postilaatikot, johon voi käydä laittamassa tervehdyksiä hyvän ystävyyden merkeissä. Luokat kirjoittivat terveisiä myös keskiviikon Radio Vuorenmäen ensimmäiseen lähetykseen.
Olen aina sanonut, että jos vaan on mahdollisuus mokata itsensä, tilaisuus kannattaa käyttää ;-) Niin toimin nytkin. Päiväkodin ja koulun henkilöstö oli valinnut minut juontamaan ensimmäistä lähetystä ystävänpäiväksi. Kukaan ei vaan oikein tiennyt, onnistuuko tämä teknisesti. Koulun keskusradiota kun ei ole tehty radiolähetystä, vaan lähinnä kuulutuksia varten.
Hieman kömpelö tuo laitteisto olikin, varsinkin kun tein lähes koko "lähetyksen" yksin. Apulaisrehtori riensi onneksi avuksi toiselle tunnille, kun sadat terveiset ja kymmenet levyt alkoivat jo olla hieman sekaisin. Minulla oli onneksi joidenkin vuosien radiokokemus taustalla, joten taisin pysyä melko rauhallisena vaikka "studiossa" härdelli olikin kova.
Chisut, brunomarsit ja erinit vuorottelivat cd -soittimessa sulassa sovussa munamiesten ja herraheinämäkien kanssa. Varsinaista formaattia ei siis ollut, eikä soittolistoista tietoakaan. Hauskaa kuitenkin oli, ainakin luokissa, ja loppujen lopuksi minullakin kun asiaan ei oikein voinut suhtautua kuin suurella huumorilla.
Kokemus oli kuitenkin niin hauska, että jäin pohtimaan sitä, miten tuon kokemuksen voisi siirtää oppilaille? Voisivatko oppilaat tulevaisuudessa toteuttaa itse tuollaisen shown? Koulun keskusradiosta voisi melko pienellä tuunaamisella (pari cd-soitinta ja pieni mikseri + kuulokkeet) toteuttaa ihan kohtuullisen studion. Meillä olisi erittäin hyvä tilakin valmiina. Oppilaatkin saisivat kokemusta esiintymisestä ja olisihan tuollainen toiminta toiminnallista mediakasvatusta parhaimmillaan. Taidankin ottaa puhelun laitevalmistajalle heti...
Olen aina sanonut, että jos vaan on mahdollisuus mokata itsensä, tilaisuus kannattaa käyttää ;-) Niin toimin nytkin. Päiväkodin ja koulun henkilöstö oli valinnut minut juontamaan ensimmäistä lähetystä ystävänpäiväksi. Kukaan ei vaan oikein tiennyt, onnistuuko tämä teknisesti. Koulun keskusradiota kun ei ole tehty radiolähetystä, vaan lähinnä kuulutuksia varten.
Hieman kömpelö tuo laitteisto olikin, varsinkin kun tein lähes koko "lähetyksen" yksin. Apulaisrehtori riensi onneksi avuksi toiselle tunnille, kun sadat terveiset ja kymmenet levyt alkoivat jo olla hieman sekaisin. Minulla oli onneksi joidenkin vuosien radiokokemus taustalla, joten taisin pysyä melko rauhallisena vaikka "studiossa" härdelli olikin kova.
Chisut, brunomarsit ja erinit vuorottelivat cd -soittimessa sulassa sovussa munamiesten ja herraheinämäkien kanssa. Varsinaista formaattia ei siis ollut, eikä soittolistoista tietoakaan. Hauskaa kuitenkin oli, ainakin luokissa, ja loppujen lopuksi minullakin kun asiaan ei oikein voinut suhtautua kuin suurella huumorilla.
Kokemus oli kuitenkin niin hauska, että jäin pohtimaan sitä, miten tuon kokemuksen voisi siirtää oppilaille? Voisivatko oppilaat tulevaisuudessa toteuttaa itse tuollaisen shown? Koulun keskusradiosta voisi melko pienellä tuunaamisella (pari cd-soitinta ja pieni mikseri + kuulokkeet) toteuttaa ihan kohtuullisen studion. Meillä olisi erittäin hyvä tilakin valmiina. Oppilaatkin saisivat kokemusta esiintymisestä ja olisihan tuollainen toiminta toiminnallista mediakasvatusta parhaimmillaan. Taidankin ottaa puhelun laitevalmistajalle heti...
maanantai 6. helmikuuta 2012
Lapsi verkossa
Huomenna, tiistaina, pidämme Vuorenmäen oppimiskeskuksessa päiväkodin ja koulun yhteisen tietoturvapäivän vanhempainillan, jossa käsitellään lasten verkon käyttöä. Aloitan itse illan pitämällä esityksen lasten verkon käytöstä. Esitystä varten olen kerännyt tietoja viimeisimmistä alan tutkimuksista. Muutamat vuosittain toteutettavat tutkimukset (kuten Lapsen ääni tai EU Kids Online) kyselevät vuosittain hieman erilaisia asioita. Tästä syystä osa tutkimuksista on jopa vuodelta 2009. Tuoreempaa tietoa joka alalta ei ole olemassa.
Valveutuneelle nykyvanhemmalle tuskin on kovin uusi tieto se, että lapset käyttävät nettiä pääasiassa yhteydenpitoon kavereihin. Sen sijaan, se saattaa yllättää, että tuoreiden tutkimusten valossa peräti 90% lapsista käyttää nettiä yksinään. Kun tähän lisätään se, että varsin monen lapsen mielestä (61%) tyypillisin asia, josta vanhempien kanssa verkkoon liittyen puhutaan, on verkossa vietetty aika, herää aiheellinen kysymys: olisiko syytä puhua muustakin?
Verkkokiusaaminen ei tutkimusten valossa ole kovinkaan yleistä (5-10%), mutta hälyyttävää on se, että ne joita muutenkin kiusataan koulussa, kiusataan yleensä myös verkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kiusatulla ei ole hetkenkään rauhaa.
Illan toisena puhujana on Suvi Tuominen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Hän valottaa erityisesti tätä kiusaamisen ongelmaa sosiaalisessa mediassa. Uskon, että illasta on tulossa mielenkiintoinen kokonaisuus. Toivottavasti saamme myös keskustelua aikaiseksi.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan meitä jokaista koskettavasta aihepiiristä tiistaina 7.2.2012 klo 18.00 Vuorenmäen oppimiskeskuksen juhlasaliin.
Lapsi verkossa 2012
View more PowerPoint from Esa Kukkasniemi
Valveutuneelle nykyvanhemmalle tuskin on kovin uusi tieto se, että lapset käyttävät nettiä pääasiassa yhteydenpitoon kavereihin. Sen sijaan, se saattaa yllättää, että tuoreiden tutkimusten valossa peräti 90% lapsista käyttää nettiä yksinään. Kun tähän lisätään se, että varsin monen lapsen mielestä (61%) tyypillisin asia, josta vanhempien kanssa verkkoon liittyen puhutaan, on verkossa vietetty aika, herää aiheellinen kysymys: olisiko syytä puhua muustakin?
Verkkokiusaaminen ei tutkimusten valossa ole kovinkaan yleistä (5-10%), mutta hälyyttävää on se, että ne joita muutenkin kiusataan koulussa, kiusataan yleensä myös verkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että kiusatulla ei ole hetkenkään rauhaa.
Illan toisena puhujana on Suvi Tuominen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Hän valottaa erityisesti tätä kiusaamisen ongelmaa sosiaalisessa mediassa. Uskon, että illasta on tulossa mielenkiintoinen kokonaisuus. Toivottavasti saamme myös keskustelua aikaiseksi.
Tervetuloa mukaan keskustelemaan meitä jokaista koskettavasta aihepiiristä tiistaina 7.2.2012 klo 18.00 Vuorenmäen oppimiskeskuksen juhlasaliin.
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Sanomalehtiviikko -NYT!
Nyt alkava viikko on jälleen vuotuinen koulujen sanomalehtiviikko. Lehtitalot tarjoavat omia lehtiään kouluille ilmaiseksi käyttöön. Omaan kouluumme Helsingin Sanomat tulee muutenkin ympäri vuoden päivittäin. Sanomalehtiviikon on kuitenkin tarkoitus tuoda sanomalehdet jokaiseen luokkaan viikon ajaksi. Sanomalehtien liitto on tehnyt paljon valmista materiaalia koulujen opetuksen tueksi. Monilla kustantajilla on myös omaa materiaalia.
Vuorenmäen kouluun on tilattu 150 Hesaria ensi viikon jokaiselle päivälle. Samoin saamme omaa paikallislehteämme Länsiväylää ja Kirkkonummen Sanomia. Pidän itse tärkeänä sitä, että nuoret oppivat tuntemaan muitakin sanomalehtiä kuin Helsingin Sanomat, joka täällä etelässä ainakin on selkeä valtalehti. Jos väittää tietävänsä, millainen on sanomalehti ja on lukenut vain Hesaria, on se suunnilleen sama, kuin sanoisi tietävänsä millainen maa on Yhdysvallat ja olisi käynyt vain Los Angelesissa tai New Yorkissa. New York on New York ja perusamerikka on jotain ihan muuta. Sama on Hesarinkin kohdalla. Se on poikkeuksellinen lehti Suomessa.
Miksi sanomalehtien lukeminen sitten on niin tärkeää. Syitä voidaan varmasti keksiä moniakin, mutta yksi kaikkein keskeisimpiä syitä varmasti on se, että yhä nopeutuvan tietotulvan aikana sanomalehdet ovat edelleen tärkeä uutistiedon syventäjä. On tärkeää, että aktiivinen kansalainen saa uutisille myös laajemman taustoituksen kuin, mihin muutaman minuutin uutislähetykset televisiossa tai radiossa pystyvät. Ilmiöt harvoin ovat yksiselitteisiä. Sanomalehdestä voi rauhassa lukea vaikeaakin asiaa, kerrata ja hakea uusia näkökulmia.
Tutkimusten mukaan sanomalehtien lukemisella on myös yhteys koulumenestykseen. Jyväskylän yliopiston tutkimus Sanomalehden lukemisaktiivisuus ja lukutaito kertoo, että aktiivisten sanomalehden lukijoiden ja passiivisten lukijoiden välinen ero lukutaidossa on n. 1,5 vuotta. Luku tuntuu huimalta, mutta paha on vastaankaan väittää. Tähän voisi lähinnä lainata Jörn Donnerin legendaarista sitaattia: "Lukeminen kannattaa aina."
ps. Itse heräsin ajatukseen hieman myöhässä, mutta ehtisiköhän koulun iPadeille vielä ladata muutaman sanomalehden ensi viikoksi. Nuorten sanomalehden lukeminen kun on yhä enenevässä määrin siirtymässä verkkoon.
Vuorenmäen kouluun on tilattu 150 Hesaria ensi viikon jokaiselle päivälle. Samoin saamme omaa paikallislehteämme Länsiväylää ja Kirkkonummen Sanomia. Pidän itse tärkeänä sitä, että nuoret oppivat tuntemaan muitakin sanomalehtiä kuin Helsingin Sanomat, joka täällä etelässä ainakin on selkeä valtalehti. Jos väittää tietävänsä, millainen on sanomalehti ja on lukenut vain Hesaria, on se suunnilleen sama, kuin sanoisi tietävänsä millainen maa on Yhdysvallat ja olisi käynyt vain Los Angelesissa tai New Yorkissa. New York on New York ja perusamerikka on jotain ihan muuta. Sama on Hesarinkin kohdalla. Se on poikkeuksellinen lehti Suomessa.
Miksi sanomalehtien lukeminen sitten on niin tärkeää. Syitä voidaan varmasti keksiä moniakin, mutta yksi kaikkein keskeisimpiä syitä varmasti on se, että yhä nopeutuvan tietotulvan aikana sanomalehdet ovat edelleen tärkeä uutistiedon syventäjä. On tärkeää, että aktiivinen kansalainen saa uutisille myös laajemman taustoituksen kuin, mihin muutaman minuutin uutislähetykset televisiossa tai radiossa pystyvät. Ilmiöt harvoin ovat yksiselitteisiä. Sanomalehdestä voi rauhassa lukea vaikeaakin asiaa, kerrata ja hakea uusia näkökulmia.
Tutkimusten mukaan sanomalehtien lukemisella on myös yhteys koulumenestykseen. Jyväskylän yliopiston tutkimus Sanomalehden lukemisaktiivisuus ja lukutaito kertoo, että aktiivisten sanomalehden lukijoiden ja passiivisten lukijoiden välinen ero lukutaidossa on n. 1,5 vuotta. Luku tuntuu huimalta, mutta paha on vastaankaan väittää. Tähän voisi lähinnä lainata Jörn Donnerin legendaarista sitaattia: "Lukeminen kannattaa aina."
ps. Itse heräsin ajatukseen hieman myöhässä, mutta ehtisiköhän koulun iPadeille vielä ladata muutaman sanomalehden ensi viikoksi. Nuorten sanomalehden lukeminen kun on yhä enenevässä määrin siirtymässä verkkoon.
torstai 2. helmikuuta 2012
Yhdessä oppien, yhdessä eläen
Vuorenmäen oppimiskeskus on jo lähtökohdiltaan suunniteltu tukemaan lapsen yhtenäistä oppimispolkua. Ajatus päiväkodin, esikoulun ja koulun toimimisesta saman katon alla pyrkii osaltaan tukemaan tätä tavoitetta -lapsen siirtymä eskarista kouluun olisi mahdollisimman sujuva.
Me, kasvatusvastuulliset, Vuorenmäessä taas pyrimme monin eri tavoin kehittämään sellaisia toimintoja päiväkodin ja koulun välille, että "silta" (kuten päiväkodin henkilökunta kutsuu käytävää koulun ja päiväkodin välillä) olisi mahdollisimman turvallinen kulkea. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jo päiväkodissa aloitetaan tiettyjä toimintoja, jotka voivat sujuvasti jatkua koulun puolella. Tällaisia ovat esim. oppilaskuntatyö, mediakasvatus jne.
Vuorenmäen oppimiskeskuksessa oppilaskunnan hallituksessa on edustajia jo eskarista. YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen hengen mukaisesti lasta kuullaan päätöksenteossa hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla. Oppilaskuntatyö on oiva tapa oppia, mitä on edustuksellinen demokratia? Vuorenmäessä demokratiakasvatus alkaa jo päiväkodista.
Myös mediakasvatus alkaa päiväkodista. Kirkkonummi on jo pitkään ollut edelläkävijä kuntana, mitä tulee päiväkoti-ikäisten mediakasvatukseen. Kirkkonummella kehitetty MEDIALEIKKI sai usean vuoden ajan Opetushallituksen tukea. Nyt tuo malli on laajassa käytössä muuallakin Suomessa. Meillä koulun puolella on tässä varmasti päiväkotilaisilta oppimista. Odotamme yhteisiä hankkeita innolla. Niitä onkin jo vireillä...
Tänään ilmoitin koulun mukaan WWF:n Earth Hour -ilmastokampanjaan. Laitoin haasteen myös päiväkodille, joka otti heti haasteen vastaan. Vuorenmäen oppimiskeskuksesta siis sammuvat valot virallista Earth Hour -lauantaita edeltävällä viikolla. Tarkoitus on tempauksen hengen mukaisesti sammuttaa valot tunnin ajaksi koko talosta. Earth Hour on pienestä purosta lähtenyt suuri virta. Ensimmäinen Earth Hour oli vain yhden kaupungin tempaus. Tänä vuonna mukana on jo yli 130 maata!
Earth Hour on mukava kampanja, johon myös kodit voivat liittyä mukaan. Oikea Earth Hour on lauantai 31.3. klo 20.30-21.30 Suomen aikaa. Monet ihmiset ympäri maailman järjestävät silloin kodeissa monenlaisia kynttiläjuhlia tms. Ystävät kerääntyvät yhteen jakamaan meitä kaikkia koskettavaa asiaa -yhdessä eläen. Ei hassumpi idea.
Me, kasvatusvastuulliset, Vuorenmäessä taas pyrimme monin eri tavoin kehittämään sellaisia toimintoja päiväkodin ja koulun välille, että "silta" (kuten päiväkodin henkilökunta kutsuu käytävää koulun ja päiväkodin välillä) olisi mahdollisimman turvallinen kulkea. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jo päiväkodissa aloitetaan tiettyjä toimintoja, jotka voivat sujuvasti jatkua koulun puolella. Tällaisia ovat esim. oppilaskuntatyö, mediakasvatus jne.
Vuorenmäen oppimiskeskuksessa oppilaskunnan hallituksessa on edustajia jo eskarista. YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen hengen mukaisesti lasta kuullaan päätöksenteossa hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla. Oppilaskuntatyö on oiva tapa oppia, mitä on edustuksellinen demokratia? Vuorenmäessä demokratiakasvatus alkaa jo päiväkodista.
Myös mediakasvatus alkaa päiväkodista. Kirkkonummi on jo pitkään ollut edelläkävijä kuntana, mitä tulee päiväkoti-ikäisten mediakasvatukseen. Kirkkonummella kehitetty MEDIALEIKKI sai usean vuoden ajan Opetushallituksen tukea. Nyt tuo malli on laajassa käytössä muuallakin Suomessa. Meillä koulun puolella on tässä varmasti päiväkotilaisilta oppimista. Odotamme yhteisiä hankkeita innolla. Niitä onkin jo vireillä...
Tänään ilmoitin koulun mukaan WWF:n Earth Hour -ilmastokampanjaan. Laitoin haasteen myös päiväkodille, joka otti heti haasteen vastaan. Vuorenmäen oppimiskeskuksesta siis sammuvat valot virallista Earth Hour -lauantaita edeltävällä viikolla. Tarkoitus on tempauksen hengen mukaisesti sammuttaa valot tunnin ajaksi koko talosta. Earth Hour on pienestä purosta lähtenyt suuri virta. Ensimmäinen Earth Hour oli vain yhden kaupungin tempaus. Tänä vuonna mukana on jo yli 130 maata!
Earth Hour on mukava kampanja, johon myös kodit voivat liittyä mukaan. Oikea Earth Hour on lauantai 31.3. klo 20.30-21.30 Suomen aikaa. Monet ihmiset ympäri maailman järjestävät silloin kodeissa monenlaisia kynttiläjuhlia tms. Ystävät kerääntyvät yhteen jakamaan meitä kaikkia koskettavaa asiaa -yhdessä eläen. Ei hassumpi idea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)