Avajaisten jälkimainingeissa on tullut pohdittua monenlaista. Omassa avajaispuheenvuorossani mainitsin koulun slogan vaihtoehdoista, joita on toistaiseksi kaksi 1) "Jokaisella on vuorensa" tai 2) "Huipulle on monta tietä." Kummatkin ammentavat Vuorenmäki -nimestä, kuten juhlan koko teemakin.
"Jokaisella on vuorensa"
Ensimmäinen sloganvaihtoehto on kiipeilijöiden sanonta. Olen itse kuullut sen kirkkonummen kiipeilijäsuuruudelta, Veikka Gustafssonilta. Sanonta korostaa sitä, että jokaisen ei tarvitse kiivetä Mount Everestille -ei edes Vuorenmäelle. Oleellista on, että asettaa itselleen sopivat tavoitteet.
Sloganissa korostuu kuitenkin hienolla tavalla yksilöllisyys. Jokaisen opinpolku on yksilöllinen.
"Huipulle on monta tietä"
Toinen sloganvaihtoehto korostaa myös meidän oppijoiden erilaisuutta. Kukin on juuri omanlaisensa ja kaikkien ei tarvitse oppia samalla tavalla. Keinot voivat olla monenlaisia. Samaan lopputulokseen, tai jopa omanlaiseen lopputulokseen, voidaan päästä erilaisia reittejä. Aivan kuten kiipeilijätkin -osa valitsee haasteellisen pohjoisseinämän ja osa kulkee perinteistä reittiä Khumbu -jäävirran kautta Nepalin puolelta.
Merkittävä suomalainen, ja kansainvälisesti varmasti tunnetuin pedagogimme, Pasi Sahlberg, on tuoreessa kirjassaan Finnish Lessons pohtinut suomalaisen koulun tulevaisuuden visiota. Sahlbergin mukaan visiona voisi olla se, että "luodaan oppivien yhteisö, jossa jokainen voi löytää oman talenttinsa" (Martti Hellströmin käännöstä mukaellen).
Oheinen Sahlbergin visio osuu hyvin lähelle em. sloganeitamme. Uskonkin, että olemme melkolailla oikealla tiellä. Tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa, mutta kun lapsen elämää ja yksilöllisiä taitoja kunnioitetaan, ei voida mennä pahasti pieleen.
ps. Pienenä jälkikirjoituksena kerron vielä edelliseen viitaten, että kävin avajaisissamme myös mielenkiintoisen keskustelun Aalto -yliopiston Jussi Ekqvistin kanssa. Jussi kertoi pohtineensa tulevia yhteistyökuvioitamme ja mietti, mitä yrityselämä voisi oppia koulusta? Hän kertoi keksineensä sen juhlassamme: yritykset voisivat opettajien ja oppilaiden suhteista oppia, mitä voidaan saada aikaiseksi, kun toista kunnioitetaan aidosti. Aika hieno ajatus.
perjantai 9. joulukuuta 2011
torstai 8. joulukuuta 2011
Avajaisjuhla - lasten juhla
Vuorenmäen oppimiskeskuksen virallisia avajaisia vietettiin tänään aamulla klo 9.15 hyvissä tunnelmissa. "Virallisuudesta" en tosin niin tiedä. Juhla eteni hyvin rennosti, paikoitellen jopa riehakkaasti.
Juhla alkoi Sibeliuksen musiikilla, olihan tänään Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Sen jälkeen katseltiin hellyyttävän suloisten peikkoasuihin pukeutuneiden Hipsuvarpaiden ja Naavatassujen (päiväkodin pienimmät ryhmät) videoita metsäretkeltä.
Avajaissanat lausuimme (tai jutustelimme) päiväkodinjohtaja Kirsin kanssa yhdessä. Puheessamme korostui yhteistyö ja yhdessä tekeminen jo juhlan suunnittelusta lähtien. Yhteistyöllä ymmärrämme sen lisäksi paikallisen, veikkolalaisen yhteistyön (Koti- ja kouluyhdistys, kyläyhdistys, seurakunta, urheiluseurat jne.) ja toisaalta laajemman yhteistyön aina globaaliin yhteistyöhön saakka. Erityisesti halusin korostaa sitä, että opetuksen ja kasvatuksen tehtävänä on aina katsoa eteenpäin: jatko-opintoihin ja työelämään saakka. Tästä konkreettisena osoituksena paikalla oli kahden yliopiston edustus. Aalto -yliopiston kanssa olemme jo tehneet hyvää yhteistyötä Sitran Elinvoima -foorumin puitteissa. Lisäksi juhlapuhujana meillä oli Helsingin yliopiston vararehtori, professori Hannele Niemi, jonka kanssa on suunnitelmissa aloittaa uudenlainen tutkimusyhteistyö. Mitä se tulee pitämään sisällään, kerron siitä myöhemmin.
Ohjelma alkoi Giegin Vuorenkuninkaan luolassa -teokseen tehdyllä eskarien ja ekaluokkalaisten tanssilla, jossa vuorenpeikot saivat kuulla, että heidän kotimetsäänsä suunnitellaan koulua. Pikkupeikot olivat hyvin surullisia siitä, että metsän valtaisivat kohta puskutraktorit -eiväthän he tienneet, mitä koulu tulisi olemaan.
Seuraavaksi peikkoäiti lohdutteli pikkupeikkoja Peikkoäidin kehtolaululla. Laulun esittivät kolmasluokkalaiset. Sitten tulivat kuitenkin traktorit ja kuultiin 5. -luokkalaisten Ammatit -laulu.
Metsä jäi autioksi ja tyhjäksi kun kaikki oli raivattu. Vain yksi pieni päivänsäde sinnitteli vielä hengissä. 4. luokan oppilaat esittivät laulun Päivänsäde ja menninkäinen, jonka jälkeen rakennus oli kohonnut jo niin, että oli uuden koulun avajaisten vuoro. Nauha leikattiin ja kuuntelimme juhlapuheen.
Hannele Niemi puhui kauniisti siitä, mitä hyvään oppimiseen ja hyvään kouluun tarvitaan. "Tarvitaan halu oppia, ripaus sinnikkyyttä ja paljon hyvää yhteistyötä", puhui prof. Niemi suoraan juhlaväen sydämiin. Puhe oli erinomaisesti suunnattu lapsille sekä kielensä, että sanomansa puolesta.
Puheen jälkeen pienet peikot olivat jo päässeet kouluun ja opiskelivat innokkaasti vokaaleja Vokaalilaulun tahdissa. Esitys päättyi riehakkaisiin sambarytmeihin, joka enteili tulevaa.
Riehakkaasti lähtivät omaa puhettaan pitämään myös opetustoimenjohtaja Jukka Pietinen ja varhaiskasvatuksen johtaja Raili Santavuorikin. He olivat kirjoittaneet upean Laulun Vuorenmäelle vanhaan karjalaiseen säveleen. Musiikinopettajakoulutuksen saanut opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen soitti kannelta ja yhdessä he toimivat esilaulajina ja laulattivat myös yleisöä vuorolauluna seuraavan laulun sanoin:
Yhteisen juhlamme ohjelmallinen osuus päättyi Milli Menninkäisen lauluun -ja raikuviin aplodeihin.
Päällimmäisenä tunteena jäi suuri kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olemme yhdessä saaneet juhlan aikaiseksi, kaikki meni hyvin ja että pidimme tiukasti kiinni siitä, että jokainen lapsi on jollakin tavoin juhlassa osallinen. Juhla oli kuitenkin ennen kaikkea LASTEN JUHLA.
Juhla alkoi Sibeliuksen musiikilla, olihan tänään Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivä. Sen jälkeen katseltiin hellyyttävän suloisten peikkoasuihin pukeutuneiden Hipsuvarpaiden ja Naavatassujen (päiväkodin pienimmät ryhmät) videoita metsäretkeltä.
Avajaissanat lausuimme (tai jutustelimme) päiväkodinjohtaja Kirsin kanssa yhdessä. Puheessamme korostui yhteistyö ja yhdessä tekeminen jo juhlan suunnittelusta lähtien. Yhteistyöllä ymmärrämme sen lisäksi paikallisen, veikkolalaisen yhteistyön (Koti- ja kouluyhdistys, kyläyhdistys, seurakunta, urheiluseurat jne.) ja toisaalta laajemman yhteistyön aina globaaliin yhteistyöhön saakka. Erityisesti halusin korostaa sitä, että opetuksen ja kasvatuksen tehtävänä on aina katsoa eteenpäin: jatko-opintoihin ja työelämään saakka. Tästä konkreettisena osoituksena paikalla oli kahden yliopiston edustus. Aalto -yliopiston kanssa olemme jo tehneet hyvää yhteistyötä Sitran Elinvoima -foorumin puitteissa. Lisäksi juhlapuhujana meillä oli Helsingin yliopiston vararehtori, professori Hannele Niemi, jonka kanssa on suunnitelmissa aloittaa uudenlainen tutkimusyhteistyö. Mitä se tulee pitämään sisällään, kerron siitä myöhemmin.
Ohjelma alkoi Giegin Vuorenkuninkaan luolassa -teokseen tehdyllä eskarien ja ekaluokkalaisten tanssilla, jossa vuorenpeikot saivat kuulla, että heidän kotimetsäänsä suunnitellaan koulua. Pikkupeikot olivat hyvin surullisia siitä, että metsän valtaisivat kohta puskutraktorit -eiväthän he tienneet, mitä koulu tulisi olemaan.
Seuraavaksi peikkoäiti lohdutteli pikkupeikkoja Peikkoäidin kehtolaululla. Laulun esittivät kolmasluokkalaiset. Sitten tulivat kuitenkin traktorit ja kuultiin 5. -luokkalaisten Ammatit -laulu.
Metsä jäi autioksi ja tyhjäksi kun kaikki oli raivattu. Vain yksi pieni päivänsäde sinnitteli vielä hengissä. 4. luokan oppilaat esittivät laulun Päivänsäde ja menninkäinen, jonka jälkeen rakennus oli kohonnut jo niin, että oli uuden koulun avajaisten vuoro. Nauha leikattiin ja kuuntelimme juhlapuheen.
Hannele Niemi puhui kauniisti siitä, mitä hyvään oppimiseen ja hyvään kouluun tarvitaan. "Tarvitaan halu oppia, ripaus sinnikkyyttä ja paljon hyvää yhteistyötä", puhui prof. Niemi suoraan juhlaväen sydämiin. Puhe oli erinomaisesti suunnattu lapsille sekä kielensä, että sanomansa puolesta.
Puheen jälkeen pienet peikot olivat jo päässeet kouluun ja opiskelivat innokkaasti vokaaleja Vokaalilaulun tahdissa. Esitys päättyi riehakkaisiin sambarytmeihin, joka enteili tulevaa.
Riehakkaasti lähtivät omaa puhettaan pitämään myös opetustoimenjohtaja Jukka Pietinen ja varhaiskasvatuksen johtaja Raili Santavuorikin. He olivat kirjoittaneet upean Laulun Vuorenmäelle vanhaan karjalaiseen säveleen. Musiikinopettajakoulutuksen saanut opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen soitti kannelta ja yhdessä he toimivat esilaulajina ja laulattivat myös yleisöä vuorolauluna seuraavan laulun sanoin:
”Hei kuules tyttö
hei kuules poika
kerro mulle mistä tämä kaikki alko”
”Strategiassahan on kerrottuna lapsen yhtenäisest´oppimisen tiestä”
”Mitähän se sitten
tarkoittaa täällä
leikissä ja arjen työssä”
”Sitä, että kaikki kantaa vastuun sekä
arvostaa myös toisen työtä.”
”Yhteiset on hyvä
myöskin olla arvot
sekä arjen pelisäännöt”
”Kasvunkumppaneina toimiminen tuo
ilon, turvan Vuorenmäkehenkin”
”Vaka, esiops
sekä perusops
niissä on se
oppimisen juoni”
”Niissä tavoitellaan oppimahan sekä olemahan ihmisiksi”
”Sekä, että jokainen
voi tulla itseksi ja
yhteiskunnan jäseneksi”
”Onnea ja menestystä teidän työlle,
sekä leikkiin että oppimiseen”
Yhteisen juhlamme ohjelmallinen osuus päättyi Milli Menninkäisen lauluun -ja raikuviin aplodeihin.
Päällimmäisenä tunteena jäi suuri kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olemme yhdessä saaneet juhlan aikaiseksi, kaikki meni hyvin ja että pidimme tiukasti kiinni siitä, että jokainen lapsi on jollakin tavoin juhlassa osallinen. Juhla oli kuitenkin ennen kaikkea LASTEN JUHLA.
torstai 1. joulukuuta 2011
Voittoja ja tappioita
Tänään oli 13 tunnin työpäivä. Eikä oikeastaan ollenkaan ns. reksin hommia. Nyt painetaan koko porukka lähes täysin vain koulun ensi viikon avajaisia. Tänäänkin kahdet harjoitukset. Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisi tämän voinut helpomminkin tehdä ja pitää avajaiset vaikka vuoden päästä -mutta kun fiilis ei olisi sama. Jotenkin tuntui jo keväällä, että avajaiset vaan on tähän syksylle saatava ja niinhän ne nyt saadaan.
Muutama viikko sitten pohdimme ja laskimme vierasmääriä ja yritimme selvitä kaksilla juhlilla: päivällä kutsuvieraat ja täysi ohjelmallinen juhla ja illalla toinen vanhemmille. Saimme silloin pelastuslaitokselta viestiä, että näissä juhlatapauksissa voidaan "hetkellisesti" (lue: juhlan ajan) ylittää huoneiston maksimi kapasiteetti jos vain poistumistiet pidetään tyhjinä. No, tänään saimme sitten uudenlaista viestiä -ei voida.
Tämä oli tietysti kova juttu tässä vaiheessa suunnittelua. Pistimme sitten ohjelman uusiksi. Pidämme kolmannen juhlan vielä samana päivänä. Lapsille päivä on rankka, mutta eiköhän siitä selvitä. Juhlapäivä ei kuitenkaan muutu keneltäkään. Lisäämme vain yhden juhlan iltaan. Tiedotus jää vain vähän viime tinkaan.
Voittojakin saatiin. Juhlan harjoitukset menivät tänään jo oikein mallikkaasti ja moni asia löysi muotonsa. Salin koristelu saatiin valmiiksi. Tuli tosi komeaa jälkeä. Oppilaat olivat tehneet upeita koristeita ja opettajat ja avustajat tekivät valtavan urakan niiden kiinnittämisessä.
Henkilökohtaisesti suurin voittoni tänään oli kutsuvierasjuhlan juhlapuhujan varmistuminen. Saimme juhlapuhujaksi kasvatustieteen professori Hannele Niemen Helsingin yliopistolta. Hannele Niemi linkittyy omaan kouluumme siten, että olen syksyn aikana hokenut opettajille, oppilaille ja huoltajille kyllästymiseen asti Hannele Niemeltä lainaamaani sitaattia: "Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä." Juhlan tekeminen on parhaimmillaan ollut hyvää yhteistä työtä.
Illalla saimme vielä Kirsin (päiväkodin johtaja) ja Annen (toimistosihteeri) kanssa tehtyä kutsuvieraiden istumajärjestyksen ja ruokailujärjestelyt kuntoon. Moni asia alkaa olla kunnossa. Pian on juhlan aika. Avajaisia juhlitaan oppimiskeskuksen historiassa vain kerran. Ellei sitten muutaman vuoden päästä juhlita jo lisärakennuksen avajaisia...
Muutama viikko sitten pohdimme ja laskimme vierasmääriä ja yritimme selvitä kaksilla juhlilla: päivällä kutsuvieraat ja täysi ohjelmallinen juhla ja illalla toinen vanhemmille. Saimme silloin pelastuslaitokselta viestiä, että näissä juhlatapauksissa voidaan "hetkellisesti" (lue: juhlan ajan) ylittää huoneiston maksimi kapasiteetti jos vain poistumistiet pidetään tyhjinä. No, tänään saimme sitten uudenlaista viestiä -ei voida.
Tämä oli tietysti kova juttu tässä vaiheessa suunnittelua. Pistimme sitten ohjelman uusiksi. Pidämme kolmannen juhlan vielä samana päivänä. Lapsille päivä on rankka, mutta eiköhän siitä selvitä. Juhlapäivä ei kuitenkaan muutu keneltäkään. Lisäämme vain yhden juhlan iltaan. Tiedotus jää vain vähän viime tinkaan.
Voittojakin saatiin. Juhlan harjoitukset menivät tänään jo oikein mallikkaasti ja moni asia löysi muotonsa. Salin koristelu saatiin valmiiksi. Tuli tosi komeaa jälkeä. Oppilaat olivat tehneet upeita koristeita ja opettajat ja avustajat tekivät valtavan urakan niiden kiinnittämisessä.
Henkilökohtaisesti suurin voittoni tänään oli kutsuvierasjuhlan juhlapuhujan varmistuminen. Saimme juhlapuhujaksi kasvatustieteen professori Hannele Niemen Helsingin yliopistolta. Hannele Niemi linkittyy omaan kouluumme siten, että olen syksyn aikana hokenut opettajille, oppilaille ja huoltajille kyllästymiseen asti Hannele Niemeltä lainaamaani sitaattia: "Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä." Juhlan tekeminen on parhaimmillaan ollut hyvää yhteistä työtä.
Illalla saimme vielä Kirsin (päiväkodin johtaja) ja Annen (toimistosihteeri) kanssa tehtyä kutsuvieraiden istumajärjestyksen ja ruokailujärjestelyt kuntoon. Moni asia alkaa olla kunnossa. Pian on juhlan aika. Avajaisia juhlitaan oppimiskeskuksen historiassa vain kerran. Ellei sitten muutaman vuoden päästä juhlita jo lisärakennuksen avajaisia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)