Elinvoima -foorumin antia

Päivät ovat niin loputtoman täynnä asiaa, että aivan liian harvoin ehdin enää kirjoittaa. Asiaakin olisi ollut jo moneen otteeseen ja nytkin tämä tulee auttamattoman myöhässä. Tätäkö on uusi työ? Enkä nyt siis tarkoita omaa uutta työpaikkaani vaan ns. uutta työtä, jota olin pohtimassa viime torstaina Sitran Elinvoima -foorumin ensimmäisen jakson päätösseminaarissa.

Sitran Elinvoima -foorumi pyrki pureutumaan uudenlaiseen luovuuteen, tekemiseen ja innostumiseen ja siihen, miten tulevaisuudessa hyvinvointia tuotetaan. Hankkeen keskiössä oli kolme aihetta:

1. Maahanmuuttajien työskentely Suomessa
2. Nuoret ja työ
3. Mitä kokonaan uusia töitä voisi olla?

Hankkeessa oli yhteensä 16 aihealuetta, joista koulumme osallistui Aalto -yliopiston johdolla kokeilukulttuurin edistämiseen kouluissa. Aiheesta olen bloggannut aiemminkin, joten en nyt perehdy omaan hankkeeseemme, vaan siihen, mitä muuta seminaari antoi. Toki olen ylpeä siitä, että sain olla yksi niistä erittäin harvoista (3) joita tilaisuudessa haastateltiin. Oli hieno huomata, että koululaisten hanketta arvostettiin "isoissa ympyröissä".

Vaikka asiat olivat osittain tuttujakin, monesta esityksestä sai paljon irti. Oli myös hyvä huomata, kuinka oikeisiin asioihin olimme itse pureutuneet oman opettajakuntamme kanssa aloitusvesossamme, kun pohdimme tulevaisuuden yhteiskunnan odotuksia koululle.

Työhän on muuttunut monella tavalla. Työn merkitys ihmisille on muuttunut radikaalisti. Työ on nyt itsessään jo sisältö, ei enää väline toimeentulolle. Työurat ovat muuttuneet. Kun ennen käytiin koulua, opiskeltiin ja mentiin töihin, nykyään käydään koulua, opiskellaan, tehdään yhtä työtä, vaihdetaan työpaikkaa, opiskellaan taas, jäädään vuorotteluvapaalle, tehdään töitä sekä julkisella, että yksityisellä puolella jne. Olen itse tyyppiesimerkki uuden työn tekijästä. Olen sukkuloinut yksityisen (radio) ja julkisen (koulu) työn välillä useita kertoja. Olen opiskellut lähes koko ajan työn ohessa. Työllä on lisäksi minulle suuri arvo. Työ itsessään antaa minulle paljon.

Kävin myös mielenkiintoisia keskusteluja tilaisuudessa itseäni viisaampien ihmisten kanssa. Yhden mielenkiintoisimmista keskusteluistani kävin yrittäjä Taneli Tikan kanssa. Visioimme mahdollisuutta muuttaa koulua siihen suuntaan, ettei aina etsittäisi vain oikeaa vastausta (kuten koulussa liian usein) vaan joskus myös oikeaa kysymystä -tai kenties oikeaa analyysia suuresta aineistosta.

Annan esimerkin: Monessa ammatissa (poliisi, lääkäri, yrityskonsultti) joutuu tekemään päätelmiä epämääräisen aineiston pohjalta. Täytyy luoda silmäys saatavilla olevaan tietoon, eikä varmuutta oikeasta vastauksesta aina ole. Kuinka koulu voisi tukea tällaista päätöksentekoa? Voisiko koe joskus mennäkin toisinpäin? Ei siis niin, että oppilas lukee (ulkoa) asioita ja vastaa opettajan tai kirjantekijän laatimiin, enemmän tai vähemmän oikeisiin, kysymyksiin. Mitä jos oppilaalla olisikin kaikki materiaali (kirjat, netti jne.) käytössä kyseisestä ilmiöstä, mutta hänen tulisikin löytää oikea tai oleellinen kysymys? Kysymyksen löydettyään, hän vastaisi itse laatimaansa kysymykseen.

Ammattitaitoinen opettaja voisi aivan yhtä hyvin arvioida oppilasta tällaisen kokeen perusteella kuin perinteisenkin kokeen perusteella. On aivan yhtä helppoa tai vaikeaa arvioida, onko oppilas löytänyt oleelliset asiat opettajan keksimään kysymykseen kuin sekin, onko oppilas löytänyt aineistosta keskeisen kysymyksen. Mielenkiintoinen visio.

Alakoulun oppilas on usein taipuvainen menemään siitä, mistä aita on matalin. Haaste tällaisessa työskentelyssä olisi herättää oppilaan mielenkiinto käsiteltävään aiheeseen niin, että hän ihan oikeasti kokisi jonkinlaista intohimoa käsiteltävään aiheeseen ja haluaisi löytää muitakin kuin itsestäänselviä kysymyksiä tai kehäpäätelmiä.

Kun koko Elinvoima -hankkeemmekin pyrki edistämään kokeilukulttuuria, voisi tässäkin olla vähintään kokeilemisen arvoinen asia.

Kehittyvä rehtori

Sain tänään päätökseen vuoden kestäneen (30 op) Helsingin yliopiston koulutus ja kehittämiskeskus Palmenian järjestämän Kehittyvä rehtori -oppisopimustyyppisen koulutuksen. Ottaen huomioon viimeisen vuoden aikana tapahtuneet muutokset omassa elämässäni (työpaikan vaihto ja uuden koulun perustamisvaihe), pidän saavutusta ihan kohtuullisena. Kuten kehittämistöitämme ohjannut rehtori Martti Hellström asian ilmaisi "aika moni jäi rajan taakse." Koulutus oli raskas ja työläs ja osa jätti leikin kesken.

Tämän päivän aamupäivä käytettiin oikeudenmukaisuuden pohtimiseen esimiestyössä. Luennoitsijana ja keskustelun virittäjänä oli VTM Tuija Seppälä, joka tekee aiheesta väitöskirjaa. Aamun sessio oli erittäin mielenkiintoinen. Oikeudenmukaisuus johtamisessa on varmasti yksi johtamisen peruskiviä. Kun kyselin oman kouluni opettajilta viime keväänä heidän odotuksiaan minua kohtaan, oikeudenmukaisuus nousi hyvin selkeästi tärkeäksi. Oikeudenmukaisuus nousi kärkeen myös opettajien ja huoltajien kanssa käydyissä arvokeskusteluissa. Olimme siis oleellisen äärellä.

Kehittyvä rehtori koulutus ei ollut ns. pätevöittävä koulutus, mutta se on luokiteltu eurooppalaisen koulutusviitekehyksen EQF:n mukaan tasolle 7. Tasoja on yhteensä 8, joten sekin kertoo siitä, että melko paljon töitä on saanut tehdä.

Miksi rehtorin sitten tulee jatkuvasti kouluttaa itseään? Palmenian johtaja Kauko Hämäläinen muistutti meitä päätöspuheessaan siitä, että koulutus pitää ihmisen virkeänä ja liikkeessä. On hyvä, ettei jää uinumaan tyytyväisyyden tilaan. Joissakin maissa (esim. Kanadassa) rehtorien pestit ovat määräaikaisia. Silloin on pakko koko ajan kehittää itseään, jottei putoa kelkasta.

Itse näen kouluttautumisen hyvin tärkeänä. Rehtori on koulun pedagoginen johtaja ja on tärkeää, että hänellä on viimeinen tieto siitä, mitä opetussektorilla tapahtuu ja ennen kaikkea, mihin suuntaan opetussektori on menossa. Tähän voisi ehkä soveltaa jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn vanhaa viisautta: "Hyvä jääkiekkoilija ei ole siellä, missä kiekko on, vaan siellä, mihin kiekko seuraavaksi tulee." Sama koskee myös koulun johtajaa. Rehtorilla pitää olla visio siitä, mihin suuntaan koulua tulee kehittää niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä. Pitää olla siellä, mihin "kiekko" seuraavaksi tulee.