Hyvät juhlavieraat,
Muutama
viikko sitten luokseni tuli neljä kuudesluokkalaista ja heillä oli idea. He
halusivat jotenkin konkreettisesti jättää pysyvän jälkensä Vuorenmäen koululle.
Näille neljälle lapselle oli jäänyt mieleen, että muutama vuosi sitten koulumme
yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä ideoitiin kouluun sisälle muraalia
-seinämaalausta. Voisimmeko me tehdä sellaisen yhdessä? Jokainen saisi maalata
siihen jotakin itselleen tärkeää.
Monesti
sanotaan, että meidän aikuisten tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä.
Pettymysten kautta opitaan hiljalleen sietämään sitä, että kaikki ei aina mene
niin kuin minä haluan. Ei varmasti mennyt nytkään. Minun rehtorin mieleni alkoi
heti keksiä erilaisia syitä, mitä haasteita idean toteuttamiselle on. Emme voi
joka vuosi tarjota kaikille muille kuudensille luokille samaa mahdollisuutta. Seinät
loppuisivat äkkiä kesken. Mitähän tilahallintokin sanoisi? Mehän olemme vain
vuokralla tilahallinnon tiloissa.
Koulun tehtävä
on kuitenkin kannustaa ja rohkaista. Nostaa onnistumisia esille. Vahvistaa
itsetuntoa ja antaa luottoa omiin kykyihin. Teinkö niin? En tainnut tehdä.
Toimin kuten kunnon byrokraatti toimii -torpedoin hyvän idean.
Onneksi
pysyvät jäljet, joista nämä mahtavat kuudesluokkalaisetkin haaveilivat, eivät
ole ainoastaan konkreettisia. Seinät voi maalata uudestaan tai niitä voi jopa
kaataa. Seinälle maalattu jälki häipyy silloin historiaan ja pian sitä ei
kukaan muista. Sen sijaan sydämeen jätetty jälki säilyy.
Jokainen
teistä on jättänyt jäljen minun, ja varmasti muidenkin opettajien, sydämeen. Muistan
sen, kun A ja N opettivat minulle, miten heidät (kaksoset) erottaa toisistaan. (En
taida vieläkään olla siinä kovin hyvä). Muistan sen, kun E edusti meitä
upeasti Educa-messuilla. Muistan sen, kun M:n kanssa liikuntatunnilla
lankutettiin kilpaa ja M taisi voittaa minut lähes kahdella minuutilla.
Vastaavia
muistoja minulla on ihan teistä jokaisesta. Ja kuudesluokkalaisista ennen
teitä. Ja varmasti syntyy lisää vielä tulevinakin vuosina. Se juuri on tässä
työssä parasta. Lähtemättömiä muistoja syntyy joka ainut päivä. Harva tätä
työtä hallintotöiden takia tekee. Ei. Tärkein syy olla opettaja, rehtori tai
koulunkäynninohjaaja olette te, hyvät oppilaat. Te, jotka päivittäin tatuoitte
itsenne meidän sydämiimme.
Ja hyvät
kuudesluokkalaiset, kun te täältä nyt lähdette tuonne suureen maailmaan, älkää tekään
täysin unohtako meitä. Minulla on tapana tuossa Eerikinkartanontiellä aina
tervehtiä entisiä oppilaitamme aamuisin. Jotkut tervehtivät takaisin. Toiset
katsovat muualle tai näyttävät siltä, kuin eivät lainkaan tunnistaisi, kuka tuo
pappa on.
Jos todella
haluatte jättää pysyvän jäljen tänne Vuorenmäkeen, teette sen omalla
käytöksellänne. Olkaa te se ikäluokka, joka vielä myöhemminkin tavatessamme,
tervehtii aina iloisesti ja vastaa hymyyn hymyllä. Sellainen muraali ei
haalistu, eikä se häviä, vaikka koko seinä kaadettaisiin.
Haluan kiittää teitä lämpimästi näistä vuosista, hyvät kuudesluokkalaiset, ja toivottaa teille hyvää matkaa tästä eteenpäin.
Huom. Oppilaiden nimet on blogissa muutettu kirjaimiksi oppilaiden henkilöllisyyden suojaamiseksi.
