Opettajan työaika on ollut pitkään kovan keskustelun alla. Työaikamalli periytyy ajalta, jolloin maailma oli kovin toisenlainen. Lyhyesti voisi todeta asiaan vihkiytymättömille, että yksinkertaistettuna opettajan työaika perustuu opetusvelvollisuuteen ja sen päälle tuleviin YS -tunteihin ja muutamiin virkaehtosopimukseen kuuluviin koulutuspäiviin (ns. vesot). Tämä malli on hyvin yksinkertaistettu sillä opettajan työaikaan on myös laskettu mm. tuntien suunnittelua, kokeiden korjausta, erilaista hallintobyrokratiaa, arviointia yms. jotka kuuluvat virkatehtäviin ja niistä maksetaan osana palkkaa.
Opetusvelvollisuus olisi jo ihan yksistään toisen blogitekstin arvoinen asia. Eri opettajaryhmien opetusvelvollisuus kun vaihtelee hyvinkin merkittävästi vakanssista riippuen esim. luokanopettajan opv on 24h/vko, äidinkielen lehtorin 18h ja vaikkapa kielten lehtorin opv on 20h. Onko malli tällaisenaan enää nykykoulussa perusteltu voisi vaatia pohdintaa. Jätän sen jollekin muulle ;-)
Miksi sitten kiitän kikyistä eli hallituksen kilpailukykysopimukseen liittyvistä lisätyötunneista? Opettajillehan tuli työajan lisää 24h/lukuvuosi. Tuntimäärä saattaa monesta tuntua pieneltä, mutta sillä on saatu kouluissa ihmeitä aikaan. Opettajan työaika siirtyi kerralla askeleen lähemmäksi 2000 -lukua. Ei vielä ihan tälle vuosituhannelle, mutta lähemmäksi kuitenkin.
Ongelmana kouluissa on viime vuosina ollut se, että toisaalta opetussuunnitelma vaatii yhä enemmän yhteissuunnitelua, tiiviimpää yhteistyötä huoltajien kanssa, monialaisuutta, joka vaatii suunnittelua jne. ja toisaalta opettajan hyvin kankea työaikamalli on herättänyt jatkuvasti kysymyksiä siitä, millä ajalla tämä kaikki pitäisi tehdä. Kun vanhanaikaista työaikamallia tulkitaan tietynväristen silmälasien läpi, yhtälö näyttää mahdottomalta.
Tuo lukuvuoteen nyt lisätty 24h työvelvoite on tullut taivaan lahjana tähän ongelmaan. Ei se kaikkea ratkaise, mutta hyvin suunniteltuna, kikyillä saadaan paljon hyvää aikaan. Omassa koulussani mm. viime vuonna osallistuttiin monenlaiseen toimintakulttuurin kehittämiseen niin yhdessä suunnitellen kuin myös koulutuksista nauttien. Olemme mm. osallistuneet ensimmäisenä kouluna Suomessa Unicefin pilottiin, jolla pyrittiin rakentamaan lapsenoikeusperustaista koulumallia Suomeen. Pilotti on ollut laaja ja vaatinut paljon yhteistä työtä ja pohdintaa. Kiitoksena siitä, pilotin loppukartoituksessa kahden vuoden työn jälkeen 95% henkilökunnasta koki lapsenoikeusperustaisen toimintakulttuurin kehittämisen tärkeäksi.
Kiky-ajalla on lisäksi opittu vuorovaikutustaitoja, osallistuttu Suomen Mielenterveysseuran kaksipäiväiseen tunne- ja kaveritaitoihin liittyvään Hyvää mieltä yhdessä -koulutukseen jne. Koulutuksista saatu palaute on ollut erittäin myönteistä ja mikä parasta, anti on ollut sellaista, että opettajat ovat voineet suoraan viedä uusia ideoita luokkahuoneeseen -vaikka seuraavana päivänä. Moni on näin tehnytkin. Mielenterveysseuran koulutuksesta jokainen osallistuja sai lisäksi huikean hienot materiaalit, jossa lasten tunnekasvatus oli suoraan viety opetussuunnitelman tavoitteisiin.
Tuleva lukuvuosi näyttää ihan yhtä hyvältä. Luvassa on mm. Pikkuyrittäjät -koulutusta, koulutusta uusien älylaitteiden käytössä, ilmiöpohjaisuuteen perehtymistä jne. Uskon, että tarjonta vastaa jälleen hyvin kysyntää ja koulutusten anti tulee hyvään käyttöön.
Joku voisi nyt kysyä, miten tämä kaikki uusi on tuonut lisäaikaa niihin em. opetussuunnitelman velvoitteisiin. Nythän on vain haalittu kaikkea uutta vanhan lisäksi. Totta, mutta ennenkin on joka vuosi tehty kaikkea toimintakulttuurin kehittämiseen liittyvää työtä. Sitä on vain rajoittanut se, että kaikille niille opetussuunnitelman muille vaatimuksillekin on pitänyt jättää YS -aikaa. Nyt tuo mainittu YS -aika riittää ihan eri tavalla kun paljon koulun kehittämistyöstä voidaan tehdä kiky -ajalla. Tässä mielessä hallitus teki kiky -päätöksellään sen, mitä OAJ ei ole saanut valmiiksi vuosien vääntämisen jälkeen -laittoi opettajien työajan kerralla kuntoon.
