-Hyvät
juhlavieraat, rehtori sanoi ja aloitti vuotuisen kevätjuhlapuheensa ihan
samoilla sanoilla kuin joka vuosi.
-Eikö
juhlapuhetta voi aloittaa millään muilla sanoin, ykkösluokkalainen Ahti
kuiskasi opettajalleen ja tuuppasi tätä samalla kyynärpäällään. Ennen kuin
nuori naisopettaja ehti kieltää Ahtia höpisemästä turhia rehtorin puheen
aikana, Ahti ehti jo jatkaa:
-Sen
voisi aloittaa vaikkapa näin ’Hyvät maailmanparhaat-ensiluokkaiset-taitavat-ja-hyvinkäyttäytyvät
Vuorenmäen koulun oppilaat ja heidän viehättävät ja ah niin nuorekkaat
vanhempansa’. Siinä olisi sentään jotain persoonallista, Ahti tokaisi.
Siinä välissä nuori naisopettajakin oli
jo ehtinyt toipua ensijärkytyksestään ja veti Ahdin tiukasti lähemmäs itseään
ja kuiskasi:
-Anna
nyt vaan rehtorin puhua. Kuuntele. Voit vaikka oppia jotain, ystävällinen
nuori naisopettaja kuiskasi ja vinkkasi Ahdille silmää.
-Kouluretkien
maksuttomuus on viime viikkoina puhuttanut kovasti mediassa ja me täällä
Vuorenmäen koulussa olemme myös pohtineet asiaa uudelleen, rehtori jatkoi yksitoikkoisella
äänellä kevätjuhlapuhettaan, joka ei näyttänyt edes takarivin arvokkaan näköistä
herraa kiinnostavan. Vaikka olikin opetusneuvos - ja Lillin ukki. Siksi hän täälläkin oli. Ei siis
opetusneuvoksena, vaan pojan tyttärensä ukkina.
-Ei
luulisi olevan mahdotonta edes vähän uudistaa myös kevätjuhlapuheen formaattia
kun opetussuunnitelmiakin uudistetaan niin usein, etteivät opettajat ehdi
edelliseen tottua kun jo seuraavaa puuhataan, Lillin ukki, opetusneuvos,
kuiskasi Lillin isälle.
-Jaa
mitä sanoit? Lillin isä katsahti ukkiin ja irrotti hetkeksi silmänsä
uudesta älypuhelimestaan. Lillin isän vieressä istuva tiukkailmeinen rouva loi Lillin
isään kiukkuisen katseen.
-Kännyköiden
käyttö pitäisi laissa kieltää ja ainakin koulussa –ja koulun kevätjuhlassa,
rouva mietti itsekseen.
-Niin
sanoin vaan, että on se kumma, että koulujen kevätjuhlapuheet ovat vuodesta
toiseen kuin toistensa kopioita, Lillin ukki toisti jo aiemmin sanomansa.
-Mmph…
murahti Lillin isä, joka oli taas uppoutunut kännykkänsä pelimaailmaan.
-Mitä
sinä sanoisit, jos sinulle annettaisiin tällainen määrä yleisöä? kyseli Lillin
ukki Lillin isältä.
-Maailma
on pelastettu! Lillin isä sanoi.
-No,
sinähän se varsinainen saarnamies olisit, ukki naurahti.
-Ei
kun pelastin maailman tässä pelissä. Fortnitessa.
-Kuules
nyt hyvä herra, ’koulutus on maailman tehokkain ase, jos haluat muuttaa
maailmaa’, sanoi jo ukko Mandela aikanaan. Pistäs nyt se puhelin pois. Täällä
on sinun lapsesi kevätjuhla, etkä sinä muista kotona siitä mitään kun Lilli
kysyy sinulta kirkkain silmin, että ’Iskä näitkö sä mut siellä lavalla. Enkö
ollutkin ihana?’ Mitäs silloin vastaat?
-Ja
nyt hyvä juhlayleisö, rehtori julisti samaan aikaan lavalta ja pelasti
Lillin isän tiukasta paikasta, on
kuudesluokkalaisten kukituksen aika.
Kuudesluokkalaiset marssivat lavalle
juhlapuvuissaan. Lilli oli jonossa kolmantena. Hän katsoi yleisön joukkoon ja
etsi katseellaan isää ja ukkia. Sali oli sen verran hämärä, ettei takariviin
asti nähnyt. Lillistä tuntui haikealta. Viimeinen kerta kun hän katseli tätä
salia tältä lavalta tämän koulun oppilaana. Veikkolan koulu tuossa naapurissa
tuntui Lillistä suurelta, mutta hän oli jo tutustunut muutamaan mukavaan
Veikkolan koulun kutoseen samassa valinnaisessa robotiikkaryhmässä. Nyt tuo suuri
naapuri ei enää ollut yhtään pelottava. Itse asiassa Lilli odotti pääsyä
Veikkolan kouluun 7. luokalle.
-Jos
minä jotain toivoisin, että teille olisi tästä koulusta jäänyt mieleen niin
toivoisin, että teille on jäänyt mieleen se, että teistä on pidetty huolta,
teitä on kuunneltu ja teistä on välitetty, lausui rehtori juhlallisesti
kuudesluokkalaisille.
Lilli kuunteli rehtorin puhetta ja
mietti noita sanoja. Kaikki opettajat katsoivat kuudesluokkalaisia. Koko
juhlayleisö tuijotti kuudesluokkalaisia.
-Sinä
olet maailman ihanin tyttö, Lilli! Lillin isä sanoi hiljaa. ’Niin minä sanoisin tälle juhlayleisölle jos
minulle annettaisiin tuo lava ja tämä yleisö’ Lillin isä niiskutti ja
pyyhkäisi kyynelen poskeltaan.
-Ehkä
on parempi, ettet sano sitä tuolta lavalta, mutta voit kertoa sen kotona
Lillille, viisas opetusneuvos, Lillin ukki, sanoi pojalleen.
