Kiitos kikyistä!

Opettajan työaika on ollut pitkään kovan keskustelun alla. Työaikamalli periytyy ajalta, jolloin maailma oli kovin toisenlainen. Lyhyesti voisi todeta asiaan vihkiytymättömille, että yksinkertaistettuna opettajan työaika perustuu opetusvelvollisuuteen ja sen päälle tuleviin YS -tunteihin ja muutamiin virkaehtosopimukseen kuuluviin koulutuspäiviin (ns. vesot). Tämä malli on hyvin yksinkertaistettu sillä opettajan työaikaan on myös laskettu mm. tuntien suunnittelua, kokeiden korjausta, erilaista hallintobyrokratiaa, arviointia yms. jotka kuuluvat virkatehtäviin ja niistä maksetaan osana palkkaa.

Opetusvelvollisuus olisi jo ihan yksistään toisen blogitekstin arvoinen asia. Eri opettajaryhmien opetusvelvollisuus kun vaihtelee hyvinkin merkittävästi vakanssista riippuen esim. luokanopettajan opv on 24h/vko, äidinkielen lehtorin 18h ja vaikkapa kielten lehtorin opv on 20h. Onko malli tällaisenaan enää nykykoulussa perusteltu voisi vaatia pohdintaa. Jätän sen jollekin muulle ;-)

Miksi sitten kiitän kikyistä eli hallituksen kilpailukykysopimukseen liittyvistä lisätyötunneista? Opettajillehan tuli työajan lisää 24h/lukuvuosi. Tuntimäärä saattaa monesta tuntua pieneltä, mutta sillä on saatu kouluissa ihmeitä aikaan. Opettajan työaika siirtyi kerralla askeleen lähemmäksi 2000 -lukua. Ei vielä ihan tälle vuosituhannelle, mutta lähemmäksi kuitenkin.

Ongelmana kouluissa on viime vuosina ollut se, että toisaalta opetussuunnitelma vaatii yhä enemmän yhteissuunnitelua, tiiviimpää yhteistyötä huoltajien kanssa, monialaisuutta, joka vaatii suunnittelua jne. ja toisaalta opettajan hyvin kankea työaikamalli on herättänyt jatkuvasti kysymyksiä siitä, millä ajalla tämä kaikki pitäisi tehdä. Kun vanhanaikaista työaikamallia tulkitaan tietynväristen silmälasien läpi, yhtälö näyttää mahdottomalta.

Tuo lukuvuoteen nyt lisätty 24h työvelvoite on tullut taivaan lahjana tähän ongelmaan. Ei se kaikkea ratkaise, mutta hyvin suunniteltuna, kikyillä saadaan paljon hyvää aikaan. Omassa koulussani mm. viime vuonna osallistuttiin monenlaiseen toimintakulttuurin kehittämiseen niin yhdessä suunnitellen kuin myös koulutuksista nauttien. Olemme mm. osallistuneet ensimmäisenä kouluna Suomessa Unicefin pilottiin, jolla pyrittiin rakentamaan lapsenoikeusperustaista koulumallia Suomeen. Pilotti on ollut laaja ja vaatinut paljon yhteistä työtä ja pohdintaa. Kiitoksena siitä, pilotin loppukartoituksessa kahden vuoden työn jälkeen 95% henkilökunnasta koki lapsenoikeusperustaisen toimintakulttuurin kehittämisen tärkeäksi.

Kiky-ajalla on lisäksi opittu vuorovaikutustaitoja, osallistuttu Suomen Mielenterveysseuran kaksipäiväiseen tunne- ja kaveritaitoihin liittyvään Hyvää mieltä yhdessä -koulutukseen jne. Koulutuksista saatu palaute on ollut erittäin myönteistä ja mikä parasta, anti on ollut sellaista, että opettajat ovat voineet suoraan viedä uusia ideoita luokkahuoneeseen -vaikka seuraavana päivänä. Moni on näin tehnytkin. Mielenterveysseuran koulutuksesta jokainen osallistuja sai lisäksi huikean hienot materiaalit, jossa lasten tunnekasvatus oli suoraan viety opetussuunnitelman tavoitteisiin.

Tuleva lukuvuosi näyttää ihan yhtä hyvältä. Luvassa on mm. Pikkuyrittäjät -koulutusta, koulutusta uusien älylaitteiden käytössä, ilmiöpohjaisuuteen perehtymistä jne. Uskon, että tarjonta vastaa jälleen hyvin kysyntää ja koulutusten anti tulee hyvään käyttöön.

Joku voisi nyt kysyä, miten tämä kaikki uusi on tuonut lisäaikaa niihin em. opetussuunnitelman velvoitteisiin. Nythän on vain haalittu kaikkea uutta vanhan lisäksi. Totta, mutta ennenkin on joka vuosi tehty kaikkea toimintakulttuurin kehittämiseen liittyvää työtä. Sitä on vain rajoittanut se, että kaikille niille opetussuunnitelman muille vaatimuksillekin on pitänyt jättää YS -aikaa. Nyt tuo mainittu YS -aika riittää ihan eri tavalla kun paljon koulun kehittämistyöstä voidaan tehdä kiky -ajalla. Tässä mielessä hallitus teki kiky -päätöksellään sen, mitä OAJ ei ole saanut valmiiksi vuosien vääntämisen jälkeen -laittoi opettajien työajan kerralla kuntoon.

Kevätjuhlapuhe 2.0 / 2018

-Hyvät juhlavieraat, rehtori sanoi ja aloitti vuotuisen kevätjuhlapuheensa ihan samoilla sanoilla kuin joka vuosi.

-Eikö juhlapuhetta voi aloittaa millään muilla sanoin, ykkösluokkalainen Ahti kuiskasi opettajalleen ja tuuppasi tätä samalla kyynärpäällään. Ennen kuin nuori naisopettaja ehti kieltää Ahtia höpisemästä turhia rehtorin puheen aikana, Ahti ehti jo jatkaa:

-Sen voisi aloittaa vaikkapa näin ’Hyvät maailmanparhaat-ensiluokkaiset-taitavat-ja-hyvinkäyttäytyvät Vuorenmäen koulun oppilaat ja heidän viehättävät ja ah niin nuorekkaat vanhempansa’. Siinä olisi sentään jotain persoonallista, Ahti tokaisi.

Siinä välissä nuori naisopettajakin oli jo ehtinyt toipua ensijärkytyksestään ja veti Ahdin tiukasti lähemmäs itseään ja kuiskasi:

-Anna nyt vaan rehtorin puhua. Kuuntele. Voit vaikka oppia jotain, ystävällinen nuori naisopettaja kuiskasi ja vinkkasi Ahdille silmää.

-Kouluretkien maksuttomuus on viime viikkoina puhuttanut kovasti mediassa ja me täällä Vuorenmäen koulussa olemme myös pohtineet asiaa uudelleen, rehtori jatkoi yksitoikkoisella äänellä kevätjuhlapuhettaan, joka ei näyttänyt edes takarivin arvokkaan näköistä herraa kiinnostavan. Vaikka olikin opetusneuvos - ja Lillin ukki.  Siksi hän täälläkin oli. Ei siis opetusneuvoksena, vaan pojan tyttärensä ukkina.

-Ei luulisi olevan mahdotonta edes vähän uudistaa myös kevätjuhlapuheen formaattia kun opetussuunnitelmiakin uudistetaan niin usein, etteivät opettajat ehdi edelliseen tottua kun jo seuraavaa puuhataan, Lillin ukki, opetusneuvos, kuiskasi Lillin isälle.

-Jaa mitä sanoit? Lillin isä katsahti ukkiin ja irrotti hetkeksi silmänsä uudesta älypuhelimestaan. Lillin isän vieressä istuva tiukkailmeinen rouva loi Lillin isään kiukkuisen katseen.

-Kännyköiden käyttö pitäisi laissa kieltää ja ainakin koulussa –ja koulun kevätjuhlassa, rouva mietti itsekseen.

-Niin sanoin vaan, että on se kumma, että koulujen kevätjuhlapuheet ovat vuodesta toiseen kuin toistensa kopioita, Lillin ukki toisti jo aiemmin sanomansa.

-Mmph… murahti Lillin isä, joka oli taas uppoutunut kännykkänsä pelimaailmaan.

-Mitä sinä sanoisit, jos sinulle annettaisiin tällainen määrä yleisöä? kyseli Lillin ukki Lillin isältä.

-Maailma on pelastettu! Lillin isä sanoi.

-No, sinähän se varsinainen saarnamies olisit, ukki naurahti.

-Ei kun pelastin maailman tässä pelissä. Fortnitessa.

-Kuules nyt hyvä herra, ’koulutus on maailman tehokkain ase, jos haluat muuttaa maailmaa’, sanoi jo ukko Mandela aikanaan. Pistäs nyt se puhelin pois. Täällä on sinun lapsesi kevätjuhla, etkä sinä muista kotona siitä mitään kun Lilli kysyy sinulta kirkkain silmin, että ’Iskä näitkö sä mut siellä lavalla. Enkö ollutkin ihana?’ Mitäs silloin vastaat?

-Ja nyt hyvä juhlayleisö, rehtori julisti samaan aikaan lavalta ja pelasti Lillin isän tiukasta paikasta, on kuudesluokkalaisten kukituksen aika.

Kuudesluokkalaiset marssivat lavalle juhlapuvuissaan. Lilli oli jonossa kolmantena. Hän katsoi yleisön joukkoon ja etsi katseellaan isää ja ukkia. Sali oli sen verran hämärä, ettei takariviin asti nähnyt. Lillistä tuntui haikealta. Viimeinen kerta kun hän katseli tätä salia tältä lavalta tämän koulun oppilaana. Veikkolan koulu tuossa naapurissa tuntui Lillistä suurelta, mutta hän oli jo tutustunut muutamaan mukavaan Veikkolan koulun kutoseen samassa valinnaisessa robotiikkaryhmässä. Nyt tuo suuri naapuri ei enää ollut yhtään pelottava. Itse asiassa Lilli odotti pääsyä Veikkolan kouluun 7. luokalle.

-Jos minä jotain toivoisin, että teille olisi tästä koulusta jäänyt mieleen niin toivoisin, että teille on jäänyt mieleen se, että teistä on pidetty huolta, teitä on kuunneltu ja teistä on välitetty, lausui rehtori juhlallisesti kuudesluokkalaisille.

Lilli kuunteli rehtorin puhetta ja mietti noita sanoja. Kaikki opettajat katsoivat kuudesluokkalaisia. Koko juhlayleisö tuijotti kuudesluokkalaisia.

-Sinä olet maailman ihanin tyttö, Lilli! Lillin isä sanoi hiljaa. ’Niin minä sanoisin tälle juhlayleisölle jos minulle annettaisiin tuo lava ja tämä yleisö’ Lillin isä niiskutti ja pyyhkäisi kyynelen poskeltaan.

-Ehkä on parempi, ettet sano sitä tuolta lavalta, mutta voit kertoa sen kotona Lillille, viisas opetusneuvos, Lillin ukki, sanoi pojalleen.