Hyvät juhlavieraat
Opetussuunnitelman mukaan
”demokraattisessa yhteiskunnassa tulisi periaatteessa jokaisen saada itse
asettaa tavoitteensa. – Esim. lyhyehkön ajanjakson työn suunnittelussa
menettelytapa- ja oppiainesvalinnoista, peruskoulun alimpienkin luokkien
oppilaiden toivomukset voidaan mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon.
Varttuessaan oppilaiden on yhä enemmän saatava osallistua päämäärää koskeviin
ratkaisuihin. Nuoremmat voivat tehdä valintoja vaihtoehtojen kesken, vanhemmat
taas kauaskantoisempia ja peruuttamattomampia ratkaisuja. Näin oppilas voi
harjaantua itsenäisen tavoitteellisen toiminnan vastuuseen.”
Tässä vaiheessa puhettani veikkaan, että
oppilaisiin edellä mainittu teksti uppoaa täysin. Uskoisin, että kovin moni
huoltaja tai opettajakaan ei huomaa juuri mitään kummallista, niin tutulta tuo
teksti kuulostaa ja istuu erinomaisesti tähän päivään. Tekstikatkelma on
kuitenkin 46 vuoden takaa peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietinnöstä
vuodelta 1970. Suurin osa koulumme opettajista ei ollut vielä syntynytkään
tuolloin.
Samainen mietintö linjaa myös: ”Koulua ei voida suunnitella vain yhteiskunnan tämänhetkisten tarpeiden varaan, vaan on otettava huomioon tulevaisuus. Tällöin on vaikeutena se, ettei ole kovinkaan suurta yksimielisyyttä siitä yhteiskunnasta, johon meidän tulisi pyrkiä, tai jollainen meillä tulee olemaan esimerkiksi vuoteen 2000 mennessä.”
Vuodesta 2000:kin on kulunut jo niin
kauan, ettei sitä ole päässyt kokemaan tässä salissa ketkään muut kuin salin
aikuiset. Kuitenkin opetussuunnitelmatyön ongelmat olivat ihan samat vuonna
1970 kuin vuonna 2014, jolloin nyt voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet
kirjoitettiin. Opetussuunnitelman tulisi pystyä antamaan eväitä tulevaisuuden
yhteiskuntaa varten, eikä kukaan meistä vielä tiedä, millainen maailma on
vuonna 2025 kun oletettavasti seuraavan kerran perusteita jälleen uudistetaan.
Se, mikä teki vuoden 1970
opetussuunnitelman perusteet aivan erityiseksi, on se, että ne olivat kaikkien
aikojen ensimmäiset peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Perusopetukseen
siirryttiin vähitellen 1970 –luvulla pohjoisesta etelää kohden siten, että
Kirkkonummi siirtyi perusopetuksen piiriin vuonna 1976 eli tasan 40 vuotta
sitten ihan viimeisten kuntien joukossa. Samana vuonna peruskoulujärjestelmään siirryttiin
mm. itäisessä naapurissamme Espoossa.
Näin jälkeenpäin on hauska katsoa,
kuinka edistyksellisiä ja edelleen hienoja ajatuksia tuo vuoden 1970 opetussuunnitelmakomitean
mietintö sisältää. Se sisälsi oppilaiden omien tavoitteiden asettelun lisäksi
mm. sellaisia uusia ajatuksia kuin opetuksen eheyttäminen, tietotekniikan
huomioiminen opetuksessa tai oppilaan terveydentilan vaikutus oppimiselle ja hyvinvoinnille.
Monet asiat ovat toki muuttuneetkin
vuosien varrella, mutta on myös jotain pysyvää. Jo tuolloin vuonna 1976 ja
vuosikymmeniä sitä ennenkin paimenet ovat kylpytakeissaan vaeltaneet kohti
tähteä onnittelemaan juuri syntynyttä Jeesus –lasta. Samoin ovat tutut
joululaulut raikuneet koulujen kuusijuhlissa. Rehtorit ovat pitäneet puheitaan
juhlissa ja juhlan jälkeen vieraat eivät ole muistaneet niistä juurikaan
mitään.
Mutta jotain noista juhlista on aina
jäänyt mieliin. Joku kutsuu sitä joulun tunnelmaksi. Toinen puhuu joulun
salaisuudesta. Lapset tuntevat sen lisääntyvänä jännityksenä vatsanpohjassa ja
aikuisetkin kiireen hellittämisenä hetkeksi kesken arkihuolien. Joulu on
lähellä. Hyvää joulua kaikille!
