Ritarit videolla

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, meitä rehtoreita kiikutetaan vähän väliä jos jonkinlaisiin koulutuksiin ja kokouksiin. Toiset ovat ihan hyödyllisiäkin. Osan jättäisi suosiolla väliin. Hankalaksi valinnan tekee, kun koskaan ei etukäteen tiedä, mikä koulutuksen/kokouksen anti on. Tänä syksynä on tuntunut siltä, että näitä koulutusvelvoitteita on ollut ennätysmäisen paljon.

Turhien koulutusten ja kokousten ongelmana ei ole ainoastaan se, että omat hallinnolliset työt kasautuvat, vaan myös se, että olen melko usein poissa opetuksesta. Minulla on kuitenkin 10 tuntia viikossa opetusta. Tänä syksynä jostakin syystä monet menot ovat sijoittuneet loppuviikkoon. Usein ovat jääneet pitämätää samojen luokkien tunnit. Onhan siellä sijainen luokassa, mutta ei se ole sama, vaikka hyvä sijainen yleensä onkin.

Eilen illalla sain päähäni, että jotain kivaa pitäisi keksiä 6C:n historian ryhmälle, jolle en ole montaa tuntia ehtinyt tänä syksynä pitää. Koin huonoa omaa tuntoa ja päätin keksiä jotain kivaa tälle päivälle. Aiheena oli ritarit. Mahtava teema, ajattelin. Kävin ryöstöretkellä poikani huoneessa ja vein IKEA -kassillisen hänen lelujaan ja kirjojaan. Isovanhemmat ovat aikanaan keränneet hänelle mielettömän hienoa Schleich -merkkistä linnaa. Tuon linnan pakkasin kassiin ja ritarit myös hevosineen ja tykötarpeineen.

Ideani oli, että teemme iPadin EduCreations -työkalulla videon ritareista. Oikeastaan ideani ei ollut Power Pointia kummempi, mutta iPad houkutti yksinkertaisuudellaan. Samalla työkalulla saisi sekä kuvat, että tekstin ja tuon kaiken videoksi. Kuutoset ostivat ideani muitta mutkitta ja ryhdyimme toimeen. Tein pikaisen luokan jakamisen ryhmiin ja annoin ryhmille tehtävät. Jokainen ryhmä teki ranskalaisin viiruin pienet muistiinpanot jostain aiheesta. Yhdessä nuo muistiinpanot muodostivat oheisen videon pohjan.

Hauskinta oppilaista oli tietysti linnalla ja ritareilla leikkiminen. Poikia ei meinannut saada irti leluista millään. Kumin palaset lentelivät katapulteilla, kun videota tehtiin. Lopputulos on kuitenkin mielestäni varsin hyvä, ottaen huomioon, että aikaa kului n. 60 minuuttia! Oppilaat toimivat ryhmissä hyvin ja saivat kaikki omat tehtävänsä hoidettua. Ilman heidän kovaa työtään video ei olisi valmistunut. Itse nimittäin toimin lähinnä teknisenä neuvonantajana. Video on pakko "äänittää" EduCreationsilla, sikäli äänetön video olisi kannattanut tehdä Power Pointtina, mutta nyt säästimme kuvien lataamiseen kuluvan ajan, siksi video hieman suhisee ;-)

Tulevaisuuden koulu

Olin tänään pitkästä aikaa aivan erinomaisessa koulutuksessa. Meitä rehtoreita koulutetaan aika paljon, mikä on tietysti lähtökohtaisesti hyvä asia. Juuri rehtorin pitäisi koulussa olla perillä siitä, missä koulutuksen saralla mennään. Eikä riitä, että rehtori tietää tämän hetken muotivirtaukset. Koulussa kasvatetaan tulevaisuuden yhteiskunnan osaajia ja rehtorin pitäisi olla selvillä myös siitä, mitä tietoja ja taitoja tulevaisuuden yhteiskunnassa selviytyminen vaatii.

Tämän päivän koulutus (Osaava -verkoston tarjoama) Tulevaisuuden koulu -oppimisen murros, vahvistuva opettajuus, oli erittäin ajatuksia herättävä. Silloin koulutus on mielestäni onnistunut (ja tämä koskee myös hyvää oppituntia)kun jotain liikahtaa omassa päässä. Tänään liikahti niin moni asia, että olisi ollut mukava jutella aiheesta koko ilta, mutta onneksi arkivelvoitteet kutsuivat ;-)

Kouluttajana toimi tulevaisuuden tutkija ja yritysvalmentaja Ilkka Halava. Hän aloitti ravistelemalla tukkua myyttejä, joihin me ihmiset sinnikkäästi uskomme. Uskomme siihen, että tulevaisuuden työpaikat ovat Kiinassa ja Intiassa. Uskomme myös siihen, että ennen oli kaikki paljon vaikeampaa -nykylapsilla kaikki on niin helppoa. Uskomme sankarimyytteihin jne.

Halava todisteli, kuinka tuore Etlan selvitys todistaa, että Latviassa on paljon halvempi tuottaa polkupyöriä, kuin Intiassa ja vielä Latviaakin halvempaa niitä on tuottaa Hangossa. Kun kaikki työvoiman sivukulut, logistiset kustannukset yms. lasketaan, näyttäisi siltä, että Hanko on oikein kilpailukykyinen paikka kahteen aiemmin mainittuun verrattuna. Ei kaikki työ suinkaan ulkomaille karkaa.

Toisen myytin purku alkoi siitä, kuinka me usein kerromme lapsillemme kuinka ennen kouluun kuljettiin 10 kilometrin matka, talvella umpihangessa susien ulvoessa kovassa pakkasessa -ja vain harva selvisi perille. Näillä tarinoillamme siitä, kuinka ennen kaikki oli niin raskasta, itse asiassa vahvistamme nykynuorten passiivisuutta. Mitä ajattelee nuori, joka kuulee tuollaisia tarinoita: "Jos kerran olet noin tottunut tekemään kovasti hommia, niin voisitko laittaa mulle yhden leivän kun katson sillä aikaa vähän telkkaria."

Ei nykylapsilla ole helppoa. Ennen muinoin työ oli sellaista, että kun menit töihin, tiesit mitä teet. Nykylapset eivät edes tiedä, millaisia uusia ammatteja taas aamulla on syntynyt. Suuri osa nyt kouluaan käyvistä tulee päätymään työhön, JOTA EI VIELÄ OLE. Kilpailu työmarkknoilla, opiskelussa yms. on yhä tiukempaa.

Työelämä on muuttunut purskeiseksi. Mitä sitten tarkoittaa työn purskeisuus? Kun entinen aikakäsitys oli lineaarinen -tietyt työt tehtiin tietyllä aikataululla ja tietyssä järjestyksessä, niin nykyinen aikakäsitys on purskeinen. Työt tehdään purskeisessa maailmassa siinä tahdissa kun hyvältä tuntuu. Jos on tiukkaa tehdään vähän enemmän ja pidempään jos ei ole kiirettä, voidaan ottaa iisimmin. Syödään silloin kun on nälkä, ei lounasta lounasaikaan, vaan ateria silloin kun tuntuu siltä, että tarvitsee energiaa.

Halava esitti, että ihmisen luontainen tapa tehdä töitä on purskeinen. Eihän kukaan meistä kotitöitä tehdessään tee lukujärjestyksiä siitä, miten ja missä järjestyksessä kotityöt tehdään. Me teemme joitakin töitä, sitten katsomme televisiota ja jatkamme kun jaksamme tai huvittaa. Työt tulevat kyllä hoidettua.

Olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa meidän tuottajakansalaisten lapset alkavat olla työelämässä. Nämä kuluttajakansalaiset vaativat joustavuutta työpaikoille. Kuluttajakansalaisuuteen kuuluu myös se, että työ tulee vapaa-aikaan (kännykät, tabletit, sähköposti jne.)"Hankalaksi homma menee siinä vaiheessa kun on tuottajakansalainen esimiehenä ja kuluttajakansalainen työntekijänä", sanoi Halava. Tämä kuluttajakansalainen ehdottaa, että voisi tehdä osan töistään etänä kotoa, saisi tehdä töitä joustavin työajoin, saisi vuorotteluvapaan tuohon ja opintovapaan tuohon ja lisäksi pitäisi saada kesäksi pitkä kesäloma, koska pitäisi päästä Tenolle kalaan. Tässä vaiheessa tuottajakansalaisuutta edustava esimies on vielä suu auki ensimmäisestä ehdotuksesta.

Näin rehtorin kannalta on ikävä todeta, että koulu edustaa instituutiona rakenteiltaan mitä suurimmassa määrin tuottajakansalaisuutta. Kuitenkin me ihmiset edustamme usein kuluttajakansalaisuutta. Me odotamme koululta sitä, että lapseni saa yksilöllistä opetusta, voimme pitää lomamme silloin kuin huvittaa tai saamme sellaista ja sellaista palvelua koululta. Ihan hyviä asioita, mutta pystyykö koulu instituutiona taipumaan tämän purskeisen maailman vaatimuksiin. Vaikka opettajat pystyisivätkin, koulun rakenteet tulevat monesti vastaan: lukujärjestys, 45 minuutin oppitunnit, lukuvuoden jaksotus jne. Halava kehottikin reippaasti designaamaan oppitunnin uusiksi. Millainen olisi purskeisen koulun oppitunti?

Halava puhui myös paljon pelioppimisesta. Pelillisyys (gamification) onkin yksi 2020 -luvun koulun suuria megatrendejä. Hän korosti, että pelaaminen ei ole työn vastakohta vaan tavoitteelista toimintaa. Hän ottikin muutamia esimerkkejä siitä, mitä peleissä on tehty oikein ja työelämässä väärin:

PALAUTE

1) Palautevirta peleissä on jatkuvaa.
2) Palaute on pääosin positiivista tai vähintään neutraalia, harvoin negatiivista.
3) Tuoreen tutkimuksen mukaan:

-saamme positiivista palautetta 365 päivän aikana reaalielämässä 10 minuuttia.
-negatiivista palautetta saamme noin 2000-3000 minuuttia vuodessa. Pahimmillan 5000 min.

TAVOITE

Peleissä on olemassa tasohyppelymalli, jolloin jos teet virheen, et joudu alkuun vaan voit tallentaa pelin sille tasolle jossa olet. Ikävä kyllä 3/4 suomalaisista ei ole koskaan saanut työlleen tavoitetta!

RISKINOTTOKYKY

Pelaamalla oppii, että a ja b -vaihtoehdot eivät välttämättä toimi. Joskus siis kannattaa kokeilla c tai d -vaihtoehtoja -tai rohkeasti jopa k -vaihtoehtoa.

En vielä osaa sanoa, mitä asioita illan koulutus tulee muuttamaan koulussamme. Olen kuitenkin iloinen siitä, että myös kaksi muuta koulumme opettajaa oli koulutuksessa paikalla. Uskon, että koulutus antoi ainakin hyviä eväitä vuoden 2016 opetussuunnitelmauudistuksen pohdintaan. Keskustelu tulee varmasti jatkumaan Vuorenmäen koulussa muodossa tai toisessa. Yritän pitää Sinut ajan tasalla.

EduCreations -pientä kokeilua

Tein ensimmäiset EduCreations -kokeiluni viime keväänä. Tein videon 5. -luokkalaisille helpottamaan kokeisiin kertaamista. Tänä vuonna jatkoin kokeiluani ja vein jutun uudelle tasolle. Kokeilin tällä kertaa nimittäin EduCreationsia englannin opetuksen tukena.

Tein pienen videopätkän, jolla voi harjoitella juuri oppimiamme lemmikkieläinsanoja. Idea on yksinkertainen. Minä piirrän ja oppilaan tehtävä on kirjoittaa eläimen nimi vihkoon heti kun arvaa sen. Lopuksi tietysti annan myös oikean vastauksen ja oppilas näkee myös oikean kirjoitusasun sekä kuulee myös (osapuilleen) oikean ääntämisen ;-)



Kun kerran pääsin alkuun en malttanut lopettaa vaan tein toisenkin videon: tällä kertaa historian opetukseen. Ideana on opettaa perusasioita käsitteestä korkeakulttuuri. Videon suurin haaste oli varmasti löytää luvallisesti käytettävä kartta alueesta. Creative Commons lisenssillä varustettujen kuvien joukosta löytyi myös yksi kartta, jota uskalsin käyttää.



Sitten vaan äänittämään. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että täytyi melkein kuiskata, etteivät lapset herää, mutta video tuli tehtyä. Omana ideanani toin korkeakulttuurit myös nykyaikaan ottamalla videolle yhden lomakuvani New Yorkin Rockefeller Centerin Top of the Rockista. Kuvassa näkyy hyvin, miten nykyaikaisetkin suurkaupungit usein sijoittuvat vesistöjen (esim. jokien) äärelle -aivan samalla tavalla kuin Kaksoisvirran maassakin aikanaan. Eikä Manhattankaan aina ole ollut täynnä pilvenpiirtäjiä. Varmasti ensimmäiset asukkaat myös löysivät alueelta hyvän viljelysmaan. Manhattanista on muuten tehty aivan huikea historiallinen projekti The Mannahatta Project, joka tarjoaa näkymiä muinaiseen Manhattaniin.

Lopuksi hyödynsin kirjantekijän (Historian tuulet I, Otava) tehtäväideaa. Annoin oppilaille tehtäväksi pohtia korkeakulttuureille ominaisten keksintöjen tärkeysjärjestystä. Perustelut ovat tietysti tärkeä osa tehtävää.

Toiminnallinen vanhempainilta

Viime maanantaina pidimme koululla perinteisen lukuvuoden aloitukseen liittyvän vanhempainillan -tai ei ihan perinteisen. Ilta oli tällä kertaa suunniteltu teemalla "pönötyksen aika on ohi" ;-) Toteutimme illan sitten, että vanhempainilta oli kuin messutapahtuma. Kouluun oli rakennettu erilaisia pisteitä, joissa sai tutustua koulun eri toimintoihin, ottaa kantaa, pohtia omaa suhdettaan kouluun tms.

Koska koulussamme on 383 oppilasta ja noin tuplamäärä huoltajia, kukaan ei oikein osannut varmaksi sanoa, kuinka suuri yleisöryntäys on tulossa, vai tuleeko ketään? Lopulta ilta veti koululle suunnilleen normaalin vanhempainillan verran ihmisiä. Lukuvuoden ensimmäinen vanhempainilta on nykyään lähes ainoa ilta joka vetää tuvan täyteen. Monissa teemallisissa illoissa (koulun arvot tai lasten netin käyttö) ihmisiä on ollut kourallinen vaikka illassa olisi ollut vieraileva asiantuntijakin.

Muuten pisteet oli toteutettu omin voimin, mutta vanhempainyhdistyksen ja kirjaston pisteellä oli "vierastyövoimaa". Yksi illan hienoja puolia olikin, että se loi hyvät mahdollisuudet verkostoitumiselle ja luonnolliselle yhteistyölle yhteistyötahojen kanssa. Vanhempainyhdistyksen pisteellä sai mm. täyttää käynnissä olevan kyselyn kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä ja kirjaston pisteellä kirjaston johtaja antoi hyviä lukuvinkkejä lapsille.

Kunkin pisteen oli toteuttanut noin 2-3 opettajaa yhdessä. Yhdessä pisteistä pohdittiin sitä, millaisia erilaisia oppijoita on. Joku oppii näkemällä, toinen kuulemalla ja kolmas tekemällä. Pisteellä soi linnunlaulua samalla kun opettajien kanssa käytiin keskustelua teemasta. Tällä pisteellä toiminnallinen osuus oli se, että seinälle sai lapuilla laittaa vinkkejä kahdesta teemasta 1) tämä toimii meillä kokeisiin valmistautuessa 2) tämä toimii meillä kotitehtäviä tehdessä.

Yhdellä pisteellä pohdittiin perheen yhteistä aikaa. Pisteellä sai täyttää oman ajankäytön arvion ja tutkia sitä, mihin perheen aika oikein kuluu? Paljonko jää yhteistä aikaa? Olisiko jostain hyvää löysätä tai toisaalta kiristää? Toisella pisteellä huoltajat saivat kirjoittaa suurille pahveille ideoitaan siitä, mistä syntyy hyvinvoiva koulu tai mitä tarvitaan siihen, että lapsi voi hyvin?

Erityisopettajat ja esi- ja alkuopetuksen tiimivastaava olivat yläkerran aulassa esittelemässä erilaisia oppimispelejä ja -välineitä. Pisteellä pohdittiin oppimisvaikeuksia ja sitä, mikä avuksi jos oppiminen ei suju? Erilaisia välineitä ja pelejä sai kokeilla ja pisteellä olikin jonoa koko ajan.

Oppimisen vaikeuksiin keskityttiin myös osaltaan oppilashuollon pisteellä, jossa koulupsykologi, koulukuraattori ja terveydenhoitaja olivat tavattavissa. Kynnys ottaa yhteyttä madaltui varmasti kun kasvot ja ihminen tulivat tutuksi leppoisassa ilmapiirissä.

Muutamalla pisteellä nähtiin myös oppilaita. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä olivat esittelemässä koulumme uunituoreet digiassarit. Digiassareista voit lukea lisää myös heinäkuun MB -lehdestä. Lehti teki kahdeksan sivun upean jutun koulumme tieto- ja viestintätekniikan käytöstä. 

Toinen piste, jossa oli mukana oppilaita oli turvallinen koulu -piste. Tällä pisteellä esiteltiin koulumme kiusaamisen vastaista työtä ja paikalla olikin koulumme vertaissovittelijoita sekä KiVa -tiimiläisiä.

Myös kieltenopetuksella oli oma pisteensä, jossa englannin opettajat ja A2 -kielen opettaja olivat esittelemässä materiaaleja ja kertomassa kielen opiskelun erityispiirteistä.

Päällimmäisenä illasta jäi erittäin hyvä mieli. Kohtaamisia tuli aivan eri tavalla kuin perinteisissä rehtorin kalvosulkeisissa. Asiat tuli kuitenkin esiteltyä ja kaupan päälle huoltajat saivat konkreettisesti kokeilla monia asioita itse. Positiivista palautetta onkin tullut ennätysmäärä. Siitä olemme tavattoman kiitollisia!

Korjaavaakin palautetta on tullut ja sekin on huomioitu. Mm. opastuksiin on puututtu, yhteistä aloitusta toivoi joku, opettajille selkeämpää yhtenäistä ilmettä, jotta opettajan erottaa, puffettiakin toivottiin jne. Yritämme seuraavalla kerralla vielä parantaa. Alku oli kuitenkin kannustava.

Toiminnallinen osuus kesti tunnin. Illan päätteeksi pidettiin luokissa vielä ihan perinteiset luokkakohtaiset vanhempainillat.