Kiireinen tiistai

Tiistait ovat minulle viikon hektisimmät päivät. Neljä tuntia opetusta, tiimiaika ja YT -kokous asettavat tiukat raamit päivälle. Tänään bonuksena oli vielä poistumisharjoitus.

Aloitin päivän koulumme johtoryhmän kanssa, jossa analysoimme pari viikkoa sitten työyhteisössä läpi käytyä työhyvinvointikartoitusta. Saimme kartoituksessa ihan huippupisteet, mutta toisaalta kartoitus oli tehty viime keväänä ja talossa on tapahtunut paljon uudistuksia sitten viime kevään. Suurimpana muutoksena se, että työntekijäkunta ja koulu on kasvanut.

Työhyvinvointikartoituksesta oli tarkoitus löytää kehittämisen paikkoja ja tehdä sen pohjalta koulun työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Kuten sanoin, päällisin puolin kaikki oli tutkimuksessa erittäin hyvin. Se näkyi myös vastauksissa. Suurin tarve työhyvinvoinnin näkökulmasta liittyi yhteistyöhön opettajien välillä. Melko positiivinen ongelma.

Koulun arki on kuitenkin nopeatempoista ja aikaa yhteistyölle ei aina ole riittävästi. Tätä haluamme ehdottomasti olla kehittämässä. Kun Vuorenmäen koulua perustettiin reilu vuosi sitten tämä halu tehdä yhteistyötä näkyi kaikessa. Hienoja luokkien välisiä projekteja on ollutkin. Yhteistyö päiväkotienkin kanssa on saatu hyvälle alulle. Tänä syksynä teemme töitä myös Veikkolan koulun ja oman koulumme yhteistyön eteen. Paljon on siis kehitteillä jo nyt.

Toinen mielenkiintoinen tulos tutkimuksessa oli se, että opettajat kokivat saaneensa myönteistä palautetta minulta (4,8 kun maksimi oli 5). Sen sijaan palautteen antaminen työtoverille ei ollut yhtä yleistä. Pohdimme tätä yhdessä. Moni piti yhtenä syynä kiirettä. Kiireessä ei vain aina tule mieleen sanoa rohkaisun sanoja. Kehittämiskohde numero 2! Kannusta kaveria ;-)

Perehdyttämisen osalta koettiin myös vielä tarvetta jalostukselle. Olemmekin jo aloittaneet mentoritoiminnan koulussa uusien opettajien perehdyttämiseksi. Siinäkin asiassa on siis edistytty. Mielenkiinnolla odotan uusien opettajiemme kanssa käytäviä kehityskeskusteluja. Perehdytys nostetaan varmasti yhdeksi teemaksi.

Heti johtoryhmän jälkeen saimme vieraaksemme turvallisuuskouluttaja Timo Leväsen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokselta. Kävimme yhdessä läpi päiväkodinjohtajan, huoltomiehen ja turvallisuuskouluttajan kanssa kohta alkavaaa poistumisharjoitusta. Saimme paljon oleellista uutta tietoa.

Itse poistuminen meni hyvin ja ripeästi. Suojelujohtajana sain myös luokkien ja henkilöstön luvut nopeasti tietooni ja pääsimme jatkamaan päivää normaalin päivärutiinin mukaan.

Harjoituksen lopuksi pidimme vielä pienen kokouksen samalla porukalla, jolla aloitimmekin harjoituksen. Timo Levänen veti yhteen harjoituksen kulkua, nosti esiin ongelmakohtia ja pohdimme ratkaisuja. Jälleen kerran sain olla ylpeä niin oppilaista kuin henkilökunnastakin. Saimme runsaasti kehuja. Kiitokset siitä kaikille.

Iltapäivällä meillä oli vielä kaikille opettajille pakollinen laitekoulutus koskien koulun uutta interaktiivista teknologiaa. Saimme aluksi rautaisannoksen tietoa ja opetusta, jonka jälkeen jalkauduimme luokkiin kokeilemaan oppimaamme. Koulumme jokainen luokka on varustettu samalla laitteistolla: dokumenttikamera, Hitachin interaktiivinen projektori ja sen älykäs pedagoginen ohjelmisto sekä kaiuttimet. Oli huikeaa nähdä, mitä kaikkea tuosta laitteistosta saa irti kun vaan uskaltaa lähteä kokeilemaan ja rohkeasti tekemään. Uskon, että opettajamme ottavat uudet opit pian haltuunsa ja käyttöön.

Saimme myös pienen opastuksen siitä, miten koulumme iPadit saa kytkettyä laitteistoon niin, että iPadin kuva ja ääni saadaan myös heijastettua taululle. Olen viime päivinä ladannut tabletteihin uusia sovelluksia mm. animaation, videon leikkaamisen ja kuvankäsittelyn saralla. Itse olen jo pitkään ollut innostunut iPadin moniraituriohjelmasta Garage Band, jolla saa helposti tuotettua varsin kohtuullista jälkeä esim. musiikin opetuksen tueksi.

Jos päivä olikin kiireinen, oli se myös erittäin antoisa. Tällaisena päivänä on kuitenkin turha toivoa, että sähköpostia ehtisi purkaa tai Helmi -ohjelmiston viestejä ehtisi lukea. Se ilo odottaa minua huomenna ;-)

Twitter rehtorin työvälineenä

Lueskelin tänään Muuramen lukion rehtorin Aki Puustisen blogia Leadership Think Tank. Aki oli herätellyt kysymystä rehtorin ammattietiikasta. Yhtenä kohtana hän nosti esiin sen, että rehtorin tulisi tietää, mitkä ovat tämän päivän kasvatus- ja koulutussektorin tärkeimmät päämäärät. Ajantasalla pysymisen vaatimus on aika kova tämän hetken koulutyössä.

Joitakin vuosia sitten innostuin Googlen Readerista (syötteenlukija), jonka kautta lukijaohjelmaani tupsahti aina ajantasaista tietoa sieltä, mistä sitä olin tajunnut pyytää (merkitä syötteen). En ole kokonaan unohtanut Readeria vieläkään. Sen paikan on yhä enemmän ottanut Twitter. Twitterin kautta saan lähes kaiken kaipaamani informaation päivän aikana: uutiset, tuoreimmat oman alan julkaisut, kuulumiset jne. Lisäksi vaihdan paljon ajatuksia oman alani kysymyksistä juuri Twitterin kautta kollegojen kanssa.

Opetustoimenjohtajamme Jukka Pietinen pyysi minua valmistelemaan koulutuksen Kirkkonummen rehtoreille Twitterin käytöstä. En ehtinyt viime reksikokouksessa sitä vielä pitää, mutta ehkä tulevaisuudessa. Jakamisen hengessä ajattelin kuitenkin laittaa diat myös julkiseen jakoon. Sosiaalisen median yksi kaikkein hienoimpia ominaisuuksia on juuri se, ettet koskaan ehdi jakaa niin paljon hyvää ympärillesi, kuin muilta saat. Ole hyvä. Ota omassa koulussasi käyttöösi, jos hyvältä tuntuu.

Twitter rehtorin henkilökohtaisena oppimisympäristönä from Esa Kukkasniemi

Ensimmäinen dia tuskin selittelyjä kaipaa. Eri mieltä voi toki olla siitä tai joku koki tuon ensimmäisen dian yksinkertaistuksena. Voi olla, mutta yhtäläisyydet ovat ilmeiset.

Toinen dia on mukana lähinnä sen takia, että kaikenlainen "puuhastelu" sosiaalisessa mediassa mielletään helposti aikasyöpöksi. Tyypillinen kysymys on "millä ajalla tuota kaikkea pitäisi tehdä?" Kysymys on hyvä ja oikeutettu. Enkä osaa vastata siihen kovin vakuuttavasti, jos tuo kysymys nähdään relevanttina. Vastaukseni on se, että esittämäni "uusi johtajuus", joka oheisessa diassa esitetään yksinkertaistuksena, on jotain sellaista, johon julkisessakin taloudessa liittyy yrittäjämäinen asenne. Työhön suhtaudutaan, kuin olisi itse yrityksen omistaja. Silloin haluaa koko ajan uudistua, kehittyä ja antaa parastaan. Näinhän me kaikki haluamme. Kyse onkin siitä, millä keinoin uudistumme ja kehitymme? Twitter on ollut minulle varsin hyvä vastaus.

Loput diat selittävät aika hyvin itse itseään. Oleellista on tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Ennen kaikkea tuottaa muitakin kiinnostavaa sisältöä. Oman profiilin luomiselle kannattaa myös antaa hetki. Twitter toimii vasta kun itse seuraat riittävän montaa ihmistä ja sinua seuraa riittävän moni. Silloin alkaa tapahtua dialogia. On oleellisen tärkeää kertoa itsestään omassa profiilissaan jotain sellaista, johon on helppo tarttua. Mielellään jotain muutakin kuin ammatti. Profiili on ensivaikutelma. Seuraava vaikutelma ainakin itselleni välittyy kolmen viimeisen twiitin pohjalta. Melkein näiden kahden tiedon pohjalta teen itse päätökseni, seuraanko vai en?

Lyhyesti vielä siis aloitus:

1. Luo itsellesi Twitter -tili eli tunnus.
2. Päivitä kuvaavat ja kiinnostavat profiilitiedot.
3. Muista laittaa profiiliisi kuva. Twitter käyttää kananmunaa jos kuvaa ei ole ladattu. Kukaan ei halua seurata kananmunaa ;-)
4. Valitse joku mielenkiintoinen seurattava ja mene katsomaan ketä hän seuraa. Näpyttele itsellesi muutama sata seurattavaa alkuun. Twitterissä varsin usein "seurataan takaisin" eli tällä tavoin saat helposti seuraajia.
5. Ala tuottaa itse mielenkiintoista sisältöä, jaa, retwiittaa, herätä keskustelua jne.

Jos innostuit, olisi kiva kuulla kokemuksiasi kun pääset alkuun. Äläkä lannistu jos et heti pääse. Kaikki uusi ottaa oman aikansa.

Standardized testing -one more time

Today as I searched through my Twitter feed, I happened to retweet a tweet by a Finnish professor Kirsti Lonka. The tweet was a link to an article in the Washington Post. The article was -once again -about standardized testing. It was a speech that a Long Island principal Carol Burris gave to New York Gov. Andrew Cuomo’s Education Commission last week.

Basically, Carol Burris' and her collegues' concern was that the test based school reform is ruining the whole system in America. American school system has a long history in believing in standardized testing. It hasn't changed a lot even thou many of the nations most admired educators have been against it for a long time, people like Diane Ravitch for example.

It's pretty easy to understand the strong belief in standardized testing in America. The all-american-dream is to make it in life -to be succesful. And it's not a bad dream at all. We all want to succeed. Standardized testing gives you the feeling of control. When you know where you are at, it's easier to put your objectives higher next time. (In some countries you would probably sabotage your neighbour and you would LOOK better next time -compared to your neighbour. But not in America).

In Finland, we don't do standardized testing at all. Or almost at all. We have one standardized test called marticulation examination. You do that after you've completed upper-secondary school in Finland. Probably the best known educator in Finland, Mr. Pasi Sahlberg, writes in his book "Finnish Lessons" that "a frequently expressed criticism by teachers and school principals in Finland is that the marticulation examination causes 'teaching to the test' and thus narrows curriculum and increases stress among students and teachers."

If there is stress among the upper-secondary school students, teachers and principals, one can only imagine what the frequent testing does to, say, elementary school pupils. The stress must be pretty hard to handle. I have already one time covered the issue, what the testing might cause to the teachers so I'm not going to go deeper to that subject now.

It seems to me that most of the American educators are already against the frequent standardized testing. I haven't read an article in a long time that supports the testing. So, the question is, why keep doing that?

Peter, Paul and Mary put it in Where Have All the Flowers Gone like this: "Oh, when will they ever learn, oh, when will they ever learn?" I believe that the seeds are sown for the real reform. Just keep pushing America!

ps. In case you haven't noticed, there's another great book about the Finnish school system in the internet called Miracle of Finland -The Principles and Practices of Teaching and Learning in Finnish Schools.

Kouluruoka -suomalainen brändi

Muutama viikko sitten saimme pyynnön kunnan ruokapalvelusta, että koulullamme voitaisiin kuvata kuvia Kouluruokadiplomia varten. Kouluruokadiplomin tarkoitus on viestiä kouluruokailun laadusta ja tasosta sidosryhmille. Koulut voivat suorittaa diplomin verkossa. Idea on hauska ja tukee hienosti yli 60 -vuotiasta suomalaista brändiä -kouluruokailua.

Koulumme siis esiintyy diplomin sivuilla yhtenä esimerkkikouluna ja koulumme keittiön väki, minä ja muutamat lapset, toimimme malleina kuvissa. Eipä ole mallikokemusta minullekaan hirveästi kertynyt ;-)

Minulta pyydettiin myös kommenttia kouluruokailusta rehtorin näkökulmasta. Tarkoitus oli viestittää, miten koulun kasvatustavoitteet tukevat kouluruokailua. Kommenttini kuului seuraavasti:

"Suomalainen kouluruokailu on brändi, jota meidän suomalaisten tulee pitää arvossa. Yhteinen ruokailuhetki on parhaimmillaan keidas keskellä päivää, jossa oppilaat ja opettaja voivat hetken hengähtää ja jakaa päivän tapahtumia yhdessä. Pahimmillaan tuo tapahtuma on tietysti ihan jotain muuta. Siksi ei olekaan yhdentekevää, miten kasvatamme lapsia hyvään ruokailukulttuuriin. Hyvät ruokailutavat, asiallinen keskustelu, kiireettömyys jne. ovat tekijöitä, joilla varmistamme ruokailuhetken olevan kaikille mieluisa. Omassa koulussamme olemme sitoneet myös jälkisiivouksen yrittäjyyskasvatukseen ja vastuuseen kasvattamiseen. Niinpä oppilaat siivoavat pöydät ja nostavat tuolit ruokailun jälkeen. Näin laitoshuoltajien on mukavampi tehdä oma työnsä hyvin ja osaltaan luoda viihtyisyyttä kouluravintolaan."

Suomalainen kouluruoka on viime aikoina ollut myös maailmalla tapetilla. New Yorkin modernin taiteen museossa MoMa:ssa on tällä viikolla saanut maistella suomalaista kouluruokaa kertoi Vihdin Uutiset. Myös Kouluruokadiplomi ja koulullamme otetut kuvat matkaavat New Yorkiin. Olisiko jopa ollut sama tilaisuus?

Lisää aiheesta:

Suomalaista kouluruokaa New Yorkissa 

Kuvat ©Ammattikeittiöosaajat ry  ja Virpi Kulomaa

 

Koulusihteeri pitää koulun elintoimintoja yllä

Aloitin aamuni tänään yhdessä koulusihteerimme (tai nykyisin toimistosihteerimme) Annen kanssa kunnantalon Erwast -neuvotteluhuoneesta. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki koulusihteerit ja heidän lähiesimiehensä, rehtorit. Harmittavan harva rehtori oli paikalla. Olemme kiireistä porukkaa. Mutta niin ovat sihteerimmekin.

Tilaisuudessa puhuttiinkin juuri koulusihteereiden työhyvinvoinnista. Taustalle oli tehty työyhteisön voimavarakartoitus (TVVK) koulusihteereiden keskuudessa. Kirkkonummen tulokset olivat usein lähellä maan keskitasoa, mutta joissakin kohdissa tilanne oli kuitenkin huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. TVVK mittaa työssä jaksamista hyvin monesta näkökulmasta mm. ergonomia, työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus, elämäntapatekijät jne.

Paikalla olleet 6 rehtoria nostivat esille erityisesti koulusihteereiden työajat. Toimistotyöaika ei millään tunnu riittävän ja monesti päivät venyvät pikkutunneille asti tai töitä otetaan kotiin. Lähiesimiehen tehtävä on tietenkin huolehtia henkilöstönsä jaksamisesta ja siitä, että työajoista pidetään kiinni. Viime aikoina koulusihteereiden työmäärä on vain kasvanut ja aina ei ole mahdollista jättää töitä tekemättä. Kun se on mahdollista, voidaan ylitunteja tietenkin ottaa pois -ja otetaankin -mutta se ei poista painetta kaikkein ruuhkaisimmilta ajoilta.

Ainakin rehtorin näkökulmasta eniten koulusihteereitä työllistävät opettajien ja sijaisten palkkaukseen liittyvät asiat, oppilashallinto, laskutus, koulujen iltakäyttöhakemukset ja niihin liittyvät muut asiat sekä kuljetukset niillä kouluilla, joilla kuljetuksia on paljon. Kaikki ovat varmaan hyvinkin sihteerin työnkuvaan liittyviä asioita. Työnkuvat on määritelty yhdessä neuvotellen keskitetysti koko kunnassa. Työaika ei vain millään meinaa riittää kaiken sen työn tekemiseen.

Koulusihteerit ovat hallinnon sihteereitä. Heidän työnkuvansa liittyy selkeästi siihen, mitä rehtori ja apulaisrehtori tekevät. Koulusihteerit eivät siis hoida kaikkia koulun juoksevia asioita -ainakaan meillä. Sen sijaan meillä toimistosihteeri (huom. oikea nimitys) on myös päiväkodin sihteeri. Annen työaika on teoreettisesti jaettu suunnilleen 20% päiväkodille ja 80% koululle. Tosiasiassa koulun tehtävät vievät varmasti paljon enemmän aikaa kuin tuo jako antaisi ymmärtää.

Lukuvuoden alussa koulukuljetukset ovat mielettömän iso yksittäinen työsarka. Koulusihteerit hoitavat kaiken koulukuljetuksiin liittyvän koulun tasolla. Hallintopäätökset siitä, kuka saa tai ei saa kuljetusta tehdään virastolla ja aikataulut myös, mutta oikeastaan kaikki muu jää sihteereille: matkakortit, aikataulujen informointi, yhteydet kuljetusyhtiöihin, huoltajien puheluihin vastaaminen jne. Elokuun, ainakin omassa koulussamme, koulusihteeri lähes asuu koululla. Meillä on 120 kuljetuksessa kulkevaa oppilasta ja heidän kuljetusjärjestelynsä ovat melkein jokaisella yksilölliset. He tulevat haja-asutusalueelta, jonne johonkin aikaan pääsee bussilla ja toisinaan taas ei. Oppilaan kuljetusjärjestelyt voivatkin olla todella mutkikkaita.

Kaiken tämän keskellä koulusihteerit jaksavat kuitenkin hymyillä ja olla ystävällisiä, palvelualttiita ja tehokkaita. Lojaalius työnantajaa kohtaan on myös erittäin suuri. Tuskin koskaan olen kuullut poikkipuolista sanaa ja jos olenkin niin aiheesta. Ikäväkseni joudun toteamaan, että Anne välillä joutuu joustamaan myös minun aikataulujeni takia.

Se mikä on mielestäni kaikkein uskomattominta, on se vilpitön halu tehdä asiat kiireenkin keskellä hyvin. Ja nyt en puhu pelkästään työtehtävistä. Viime viikolla pidimme koulun johtokunnan kokouksen. Olisin voinut tilata pienet tarjottavamme koulun keittiöstä, mutta Anne sanoi, että hän on jo hakenut kaupasta vähän leipää, leikkeleitä ja pullaa. Hän teki tarjoilut. Eikä mitkä tahansa tarjoilut vaan tarjoilut, jotka saivat paljon kiitosta myös kokouksessa. Tällaiset pienet teot tekevät koulusihteereistä koulun hengettäriä. Olen sanonut, etten halua, että Vuorenmäen koulu on liikaa rehtorinsa näköinen vaan kaikkien työntekijöiden ja lasten näköinen. Toivoisin kuitenkin, että aika paljon se olisi koulusihteerimme näköinen. Ja niin se onkin. Hän vaikuttaa merkittävältä osalta myös siihen, miten oppilas kokee koulunsa. Kun matkakortti on hukkunut, kenkä tai kännykkä kadonnut, Anne hoitaa asian kärsivällisesti ja hymyn kanssa pienen koululaisen rinnalla.

Huomenna on kansainvälinen opettajien päivä. Milloin olisi kansainvälinen koulusihteereiden päivä?