Rehtorit digiajassa

Olin tänään jälleen koulutuksessa. Koulutus oli ns. KuumaTVT -hankkeen järjestämää täydennyskoulutusta rehtoreille tieto- ja viestintätekniikasta. Tarkemmin sanottuna tavoitteet ovat seuraavat:

"Rehtorit digiajassa -koulutuksen tavoitteena on kehittää koulun johtamisen kannalta tarpeellisia valmiuksia tietotekniikan käyttöön. Koulutuksessa luodaan kokonaiskuvaa koulutuksen tietoyhteiskuntakehittämisen merkityksestä ja tarpeesta sekä tuetaan muutosprosessien suunnittelun ja johtamisen taitoja. Tavoitteena on löytää tietotekniikan rooli sisältönä ja välineenä käytännön johtamistyössä sekä osana opetussuunnitelmaa arjen koulutyössä."

Kouluttajana toimi Liisa Ilomäki Helsingin yliopistolta. Kokenut kouluttaja ja tutkija siis. Usein koulutuksissa kuitenkin käy niin, että kouluttajasta huolimatta, koulutus alkaa nostaa mieleen ihan omia teemojaan, jotka elävät omaa elämäänsä. Niin kävi nytkin. Paljon sain irti ihan puhtaasti opetuksestakin, mutta kaikkein parhaimmat prosessit lähtivät liikkeelle, kun kerrankin oli luvan kanssa aikaa pohtia ja joku osasi ohjata pohdintaa oikeaan suuntaan.

Koulutuksen yksi tavoite oli myös kartoittaa kunkin koulun tvt -osaamisen ja resurssien nykytilaa ja pohtia tulevia tavoitteita. Asioita pohdittiin kuudesta eri näkökulmasta:

1) koulun tavoitetaso (visio, kehittymishalu jne.)
2) johtajuus (rehtorin rooli, rehtorin verkostoituminen ja jaettu johtajuus)
3) opettajayhteisön työtavat (osaamisen jakaminen, kehittämiskäytännöt ja opettajien verkostoituminen)
4) digitaalinen teknologia (teknologian tarkoituksenmukaisuus, opettajien ja oppilaiden digitaalinen kompetenssi, tekninen ja pedagoginen tuki jne.)
5) koulun tietotyökäytännöt (yhteiset käytänteet ja kehittämishankkeet, oppilaiden osallistaminen jne.)
6) pedagogiset käytännöt (käsitykset teknologian pedagogisesta käytöstä ja käyttö opetuksessa)

Omassa koulussamme laitteistot ovat kunnossa, on interaktiivista esitystekniikkaa, läppäreitä, muutama iPadikin jne. Opettajatkin ovat innostuneita ja motivoituneita uuden teknologian käyttöön. Rehtori vahvasti verkostoitunut ja innostunut asiasta. Moni asia on siis oikein hyvin. Haasteinamme ovat mm. yhteisen jakamisen lisääminen ja siirtäminen myös verkkoon, osaamisen kehittäminen ja digitaalisen teknologian todellinen pedagoginen käyttö.

Olen aiemminkin kirjoittanut sosiaalisen median, digitaalisten oppimisalustojen ja muun digitaalisen teknologian pedagogisesta käytöstä. Huolenani oli silloin ja on edelleen, ettei verkossa tehdä asioita, jotka edistäisivät yhteistyötä ja jakamisen kulttuuria. Juuri nämä kaksi taikasanaa ovat ne, jotka tekevät verkosta niin mahtavan. Tietenkin verkossa työskentely myös irrottaa opiskelijan työskentelyn ajasta ja paikasta riippumattomaksi, mutta juuri yhteistyö ja jakaminen ovat ne asiat, jotka eniten tällä hetkellä muuttavat maailmaa. Olikin erittäin huolestuttavaa, että kouluttajamme Liisa Ilomäki kertoi saaneensa yhdessä tutkimuksessa sen suuntaisia tuloksia, että suomalaiset lukiolaiset eivät kokeneet perusopetuksen antaneen yhteistyötaitoja tai tvt -taitoja. Koulu ei saa olla vain paikka, jossa tietoa siirretään opettajalta oppilaalle. Koulun täytyy myös opettaa elämässä tarpeellisia taitoja, prosessoimaan tietoa, syvällistä tiedon tulkintaa jne.

Koulutus jatkuu vielä kolmen lähipäivän verran tänä syksynä. Odotan niitä jo nyt suurella innolla. Sillä välin teemme töitä verkossa. Koulutukseen kuuluu olennaisena osana rehtoreiden keskinäinen yhteistyö ja jakaminen -missäs muualla kuin - VERKOSSA!

Why build a personal learning environment

Social networks are changing the world more rapidly than it has changed probably ever before. Is the school changing as fast too? Probably not, but we still have hope. More and more educators are building their own personal learning environments in the internet. These, so to say, "connected educators" are sharing, collaborating, coaching and consulting eachother over the net.

Just today I found the most amazing visualization of the things I tried to describe above. Check it out and see:



The whole thing above is not a dream or a fairytale. I know dozens of educators who work just like that. In our school we are taking steps to that direction too.

At the moment we have the FinnABLE 2020 -project that is trying to re-invent the classroom. The project is all about the new learning environment, sharing and collaboration. The other project that helps to build the learning in a new direction is KuumaTVT -project. This project is trying to give tools for the teachers for the 21st century teaching. KuumaTVT project provides further education in the ICT skills for the teachers.

But no project or further education can change the attitude more than your own experience. That is why a 21st century teacher should take the first step into the social networks and start to learn, share and collaborate with other educators. One of the greatest tools for building your own personal learning environment is Twitter. While Facebook tends to be more focused on people's personal life Twitter is more professional.

A few ideas to get started, you'll find in this presentation I did a while ago. See if it helps and start SHARING:

Twitter how i use it from Esa Kukkasniemi

MIND! -seminaari

Koulumme oli viime vuonna Sitran ja Aalto -yliopiston hankkeessa, jossa pyrittiin edistämään kokeilukulttuurin leviämistä. Mitä oikein on kokeilukulttuuri? Kokeilukulttuuri on vastavoima suunnittelukulttuurille, jossa kaikkia ratkaisuja varten pidetään kokouksia, tehdään komiteamietintöjä ja 5 -vuotissuunnitelmia ennen kuin uskalletaan mennä käytäntöön.

Tänään Sitra twiittasi Twitterissä linkin videoon, joka kiteyttää kokeilukulttuurin ajatuksen hyvin. Twiitin teksti oli:

"Kokeilukulttuuri kannustaa uusien ratkaisujen luomiseen ja haastaa suunnittelusta tekemiseen"

Ja video näytti tältä:



Kokeilukulttuuri on jäänyt tuon Sitran ja Aalto -yliopiston hankkeen jälkeen elämään Vuorenmäen kouluun. Kokeileminen on myös yksi arvoistamme. Näemme kokeilemisen hyvin lähellä luovuutta ja innovatiivisuutta. Nuo kaksi sanaa vilisevät jokaisen itseään kunnioittavan firman arvoissa. Me halusimme nostaa tilalle suomalaisen sanan, joka edustaisi jotain samaa.

Syyskuun alussa saimme Aalto -yliopiston MIND! -tutkimusryhmän Jussi Ekqvistiltä kutsun lähteä mukaan MIND! -seminaariin, joka pidettiin tänään. Seminaaripaikkana toimi Aalto -yliopiston kauppakorkeakoulun Nokia -sali Runebergintiellä. Paikalla oli arvovaltaista väkeä. Kouluamme edustivat 5. luokan Mea, Inka ja Kalle yhdessä Eeva -open kanssa. Oppilaat olivat Eevan ohjauksessa tehneet hienon Power Pointin hankkeestamme.

Klo 13.07 sain Eevalta innostuneen tekstiviestin:

"Meidän oppilaat saivat isot isot aplodit! Ja paljon oli kysymyksiä oppilaille. Hyvä Vuorenmäki! Jee."

Ihan niin kuin arvokisoissakin mitalistit saavat valtionjohdon onnittelut, päätin minäkin soittaa oppilaille ja onnitella hyvästä työstä. Tunnelma taksissa paluumatkalla oli selvästi innostunut. Päivä oli ollut onnistunut.

Kun puhutaan oppilaiden osallisuudesta, se tarkoittaa konkreettisesti tätä. Sitä, että lapsiin luotetaan, heille annetaan vastuuta, kannustetaan ylittämään rajoja ja onnistumaan. Veikkaan, että jos olisin itse ollut esittelemässä hankettamme, koko hanke olisi hukkunut muiden aikuisten puheenvuorojen sekaan. Hieno työ, Mea, Inka ja Kalle! Kiitos Teille!

Koulun johtoryhmäpäivien antia III: Teoriasta käytäntöön

Tämä blogi on alunperin perustettu kertomaan koulun arjesta. Huomaan kuitenkin kirjoittavani useimmiten jostain muusta kuin varsinaisesti oppilaiden arjesta. Minun arkeni täyttyy liian usein muista asioista -ikävä kyllä. Toisaalta tämän blogin toinen tarkoitus on keskittyä koulun johtamiseen. Sitä teen työkseni ja mielestäni julkisessa hallinnossa asiakkaalla on oikeus tietää, miten häntä tai hänen lastaan koskevia päätöksiä tehdään. Sikäli ollaan kai aika ytimessä.

Tänään tosin olin erityisen paljon myös oppilaiden kanssa. Pidin neljä liikuntatuntia aurinkoisessa syyssäässä. Se tuntuu melkoiselta etuoikeudelta. Odottakaapa vain marraskuuta ;-) No, silloin voinemme siirtyä sisälle. Meillä on upea sali käytössämme. Sikälikin olemme etuoikeutettuja.

Tänään pidimme aamulla myös ensimmäisen koulun johtoryhmän kokouksen. Johtoryhmäämme kuuluvat rehtori, apulaisrehtori, 1-2 luokkien tiiminvetäjä Tarja Dillström, 3-4 luokkien tiiminvetäjä Kai Pajukangas sekä 5-6 luokkien tiiminvetäjä Tiina Kataila. Johtoryhmässä vedimme tiiminjohtajien kanssa yhteen tiimien arviot koulumme opetusjärjestelyistä. Tämä on osa perusopetuksen laatukriteereihin perustuvaa laatutyötä, jota teemme kouluissa. Koulun tehtävä on myös arvioida omaa toimintaansa. Se on kaiken kehityksen edellytys.

Opetusjärjestely -otsikon alle kuuluvat mm. koulun tilat ja niiden käyttö, opetusvälineiden käyttö, opetusmenetelmät, ryhmäjaot, oppimisryhmät jne. Laatukriteerien arviointiskaala on sellainen, että kovin hyviä pisteitä ei näillä kilometreillä pitäisi tulla, koska korkeimpiin pistemääriin kuuluu se, että toimintatapa on käytössä, sitä arvioidaan säännöllisesti ja kehitystyötä tehdään tuon arvioinnin pohjalta. Vuodessa ei vielä kovin säännöllistä arviointia voi olla, eikä varsinkaan sen pohjalta tehtyä kehitystyötä. Tästäkin huolimatta, totesimme melko monen asian olevan vähintäänkin menossa oikeaan suuntaan ja että kehitystyötä tehdään koko ajan. 

Selkeästi heikoin tilanne koulullamme on, yllättävää kyllä, tilojen suhteen. Koulu on uusi ja tilat kauniit ja nykyaikaiset, mutta tilanahtaus on tällä hetkellä sellaista, että opetuksen eriyttämiseen ei juuri tahdo löytyä tiloja. Pääasiassa käytävät toimivat tiloina ryhmien jakamista varten. Eriyttämistä voi toki tehdä muutenkin kuin ryhmiä jakamalla, mutta jos kovin moni ryhmä tekee täysin eri asiaa samassa tilassa, ei se välttämättä ole kaikkein mielekkäin vaihtoehto.

Puhuimme johtoryhmässä myös johtoryhmän jäsenten roolista. Tästä puhumme myös seuraavassa opettajainkokouksessa kaikkien opettajien kanssa. Kuten eilen kirjoitin, tarkoitus ei ole luoda järjestelmää, jossa osa tuntee olevansa toisen luokan kansalaisia. Jokaisen opettajan ja avustajan työpanos on äärimmäisen tärkeä. Tämän kokoisessa koulussa tiimeihin jakaantuminen yksinkertaisesti helpottaa sitä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. Opettajainkokouksissa ei ole aikaa kovin pitkille keskusteluille. Tiimien vetäjät edustavat tiimejään ja huolehtivat siitä, että jokaisen ääni kuuluu myös johtoryhmässä. Toisaalta tiiminvetäjät pitävät tiimin työskentelyn oikeassa asiassa ja huolehtivat siitä, että luokka-astetiimeille delegoidut asiat saadaan valmiiksi aikataulussa.

Johtoryhmämme on sopivan pieni, jotta keskustelu on mahdollista. Keskustellessa asiat tulevat monipuolisesti tutkittua ennen päätöksiä. Johtoryhmässä saa siis tuoda eriävän mielipiteensä esille. Toisaalta sitten kun johonkin ratkaisuun päädytään, toimitaan sen mukaan. Ihmisillä on asioista aina monenlaisia mielipiteitä. Kuitenkin jokin suunta on valittava.

Koulumme arvot turvallisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus sekä "huippuarvomme" luovuus ja kokeileminen pidetään mielessä päätöksiä tehdessä. Silloin emme voi mennä pahasti vikaan. Yhdessä opettajien, oppilaiden ja huoltajien kanssa keskustellut arvot toimivat eräänlaisena merikorttina kun "koululaivaa" luotsataan kohti uusia seikkailuja.

Koulun johtoryhmäpäivien antia II: Tiimien tehtävänkuvat uusiksi

Kirjoitin eilen viime viikon Koulun johtoryhmäpäivistä. Huomasin kirjoittaneeni aika paljon muusta kuin varsinaisesta johtoryhmätyöstä. Noistakin asioista puhuttiin, mutta eivät ne välttämättä suoraan liity johtoryhmätyöskentelyyn.

Johtoryhmäpäivillä pistimme tiimien tehtävänkuvat apulaisrehtorin kanssa uusiksi. Meillä on koulussa nyt kahdenlaisia tiimejä:

1. Luokka-astetiimejä (1-2 lk, 3-4 lk ja 5-6 lk. tiimit)
2. Aihetiimejä 
• Keke -tiimi (kestävä kehitys)
• Finnable -tiimi (toimii Finnable -hankkeen ajan ja sen jälkeen opettajat jalkautuvat muihin tiimeihin)
• KiVa ja Verso -tiimi (kiusaamisen ehkäisy)
• Tukitiimi (oppimisen tukeminen)
• Yhteistyötiimi (kehittelee opettajien välistä yhteistyötä)

Koulun johtoryhmä on tietysti myös yksi tiimeistä. Johtoryhmään kuuluvat rehtorin ja apulaisrehtorin lisäksi tiimien vetäjät. Kukin tiimi on valinnut keskuudestaan yhden vastaavan, joka huolehtii siitä, että pysytään asiassa ja, että asiat toteutuvat. Tämä tiimin vetäjä istuu siis myös koulun johtoryhmässä.

Luokka-astetiimit kokoontuvat kerran viikossa. Aihetiimit vain kerran kuussa, samaan aikaan kuin johtoryhmäkin. Luokka-astetiimeissä työstetään koulun tason opetussuunnitelmaa, tehdään perusopetuksen laatukriteereihin liittyvää laatutyötä ja tehdään luokka-astekohtaista yhteissuunnittelua. Aihetiimien tehtävät näkyvät yllä.

Toistaiseksi tämän vuoden tiimien organisointi on tuntunut erittäin hyvältä. Yhteistyötä tulee opettajien välille luonnostaan tiimien kautta. Toisaalta tiimit toimivat nyt tehokkaasti ja hoitavat monipuolisesti erilaisia niille annettuja tehtäviä. On tietenkin edelleen mahdollista (ehkä jopa todennäköistä), että tiimien työtä viilataan vielä jollakin lailla. Vähän aikaa täytyy kuitenkin antaa ajan kulua, jotta saadaan riittävästi kokemuksia. Rutiinien syntyminen vie aina oman aikansa. Ja puhun nyt positiivisista rutiineista -sellaisista, jotka jättävät energiaa itse asialle.

Huomenna kokoontuu koulun uusi johtoryhmä ensimmäistä kertaa. Johtoryhmätyö on johtoryhmän jäsenille uutta. Siihenkin täytyy perehdyttää. Tarkoitus ei missään nimessä ole tehdä kouluun kahden kerroksen väkeä. Olen alusta asti sanonut, että vältämme turhia hierarkioita ja että hierarkiat ovat koulussamme ennen kaikkea toiminnallisia hierarkioita. Tarkoitus on saada tehokkuutta työskentelyyn. Tiimeissä työstetään jo etukäteen asioita yhteiseen pohdintaan tai johtoryhmälle. YT -kokouksessa tai johtoryhmässä sitten nuijitaan yhteisiä päätöksiä. Näin kaikki saavat äänensä kuuluviin.

Kirjoitin jo eilen siitä, että luotan joukkooni. En halua olla päsmäröimässä joka paikassa -enkä toisaalta onneksi ehdikään. Turhat valtarakenteet tappavat luovuuden. Näin uskon. Luovuutta ja uusia innovaatioita voi syntyä vain sellaisessa ilmapiirissä, jossa uskalletaan mennä epämukavuusalueelle ilman, että täytyy pelätä, mitä joku tästä sanoo. Vastuuton ei saa olla, mutta pitää uskaltaa ylittää liian helppouden raja.

Yhteistyössä ja jakamisen kulttuurissa meillä on vielä paljon opittavaa, etenkin asennepuolella. Enkä missään nimessä tarkoita sitä, että joku pistäisi vastaan, vaan sitä, että näemme sen vaivan, että jaamme osaamistamme, pistämme hyvän kiertämään ja muistamme kehua toistemme hienoja saavutuksia. Silloin alkaa tapahtua suuria. Hyvässä vauhdissa olemme jo! Siitä iso kiitos ennakkoluulottomalle porukalle. Työhyvinvointikyselyn kohdassa, jossa oli väite "työyhteisömme toiminnan kehittämisessä olemme avoimia uusille ideoille ja toimintatavoille", saimme pisteiksi 4,80 (max. 5). Se on reilusti yli pisteen parempi keskiarvo kun kunnan keskiarvo. Ihan hirveän kaavoihin kangistuneen porukan kanssa emme siis ole tekemisissä. On siis lupa odottaa suuria.

Koulun johtoryhmäpäivien antia

Viime keväänä kävin esimieheni, opetustoimenjohtaja Jukka Pietisen, kanssa kehityskeskustelun, kuten kaikki muutkin rehtorit. Linjasimme siinä samassa myös tulevia tavoitteita työlleni. Laitoin itselleni ykköstavoitteeksi saada koulumme johtoryhmätyöskenetely paremmin käyntiin ja siinä samalla myös tiimien työ pitäisi uudelleen organisoida. Viime vuonna tiimit toimivat kyllä, mutteivät niin tavoitteellisesti kuin olisin halunnut. Syyn otan omalle kontolleni. Se oli organisoinnin ja johtamisen puutetta, ei tiimien vika.

Tänä vuonna moni asia on lähtenyt käyntiin helpommin kuin viime vuonna. Olihan viime lukuvuoden aloitus eräänlainen aloitus tyhjältä pöydältä. Mitään ei vielä ollut -paitsi seinät, opettajat ja oppilaat. Nyt moni asia on pantu käyntiin ja monia asioita jatketaan viime lukuvuonna luoduilla askelmerkeillä. On siis aikaa taas uuden luomiseen.

Viime viikon torstain ja perjantain olimme apulaisrehtorin kanssa koulun johtoryhmäpäivillä. Olimme jo aiemmin yrittäneet päästä tähän työseminaariin, muttemme mahtuneet mukaan. Odotukset olivat korkealla. Eikä turhaan.

Kouluttajana oli KM Ulla Rasimus Pro koulutus ja konsultointi Oy:stä. Koulutuksessa oli suuri määrä rehtoreita, apulaisrehtoreita ja koulujen johtoryhmien jäseniä. Jaettu johtajuus on trendikästä nykyään ja hyvä niin. Ei oikein ole tämän päivän tapa toimia siten, että yksi johtaa joukkoja edestä autoritäärisellä otteella. Jaetun johtajuuden ajatus oli alusta lähtien yksi koulumme johtavia teemoja. Painotin alusta lähtien, kuinka työyhteisömme on asiantuntijayhteisö, jossa jokainen osaa työnsä. Kaikkea ei tarvitse kierrättää rehtorin kautta. Tämä näkyi hienosti myös koulumme työtyytyväisyyskyselyn tuloksissa. Väitteeseen "Lähiesimieheni luottaa kykyyni tehdä itsenäisiä ratkaisuja" saimme täydet 5 pistettä eli jokainen koki näin. Olin tästä tavattoman ylpeä, koska siihen olimme pyrkineetkin.

Vaikka joukko olisi kuinka taitava ja asiantunteva, johtamista tarvitaan siltikin. Vähintäänkin koulussa täytyy olla yksi, joka kantaa tositilanteen tullen vastuun. Toisaalta asiantuntijoillakin on erilaisia näkemyksiä asioista. Jonkun täytyy päättää yhteisestä linjasta siinäkin tilanteessa, kun yhteistä linjaa ei löydy. Se, joka yhteisestä linjasta päättää on se sama, joka myös kantaa vastuun. Toki johtamista tarvitaan arjessa monessa, monessa muussakin tilanteessa.

Koulun johtoryhmä on yksi koulun jaetun johtajuuden "välineistä". Koulun johtoryhmä voi parhaimmillaan toimia paitsi peilinä rehtorille, myös innovaatioryhmänä, työrukkasena ja tukena vaikeita päätöksiä tehtäessä. Vastuuta rehtori ei voi paeta, mutta näkemyksiä voidaan vaihtaa ja yrittää yhdessä keksiä parempia ratkaisuja kuin yksi johtaja.

Torstaina aloitimme työskentelyn pohtimalla yhdessä yhteisöllistä koulua. Mitä siihen kuuluu? Mitä se pitää sisällään?

1. Ensinnäkin yhteisöllistä koulua ohjaavat yhdessä laaditut tavoitteet, näky, arvot ja visio. Näitä asioita myös arvioidaan ja seurataan aika ajoin.
2. Toiseksi yhteisöllistä koulua ohjaavat yhteiset käytänteet. Dokumentointi, rakenteet, sopimukset, normit ja organisointi on mietitty ja kaikkien tiedossa. Kaikki myös toimivat yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan. Tätä kenttää voisi kutsua vaikkapa ammatillisen orientaation kentäksi.
3. Kolmanneksi yhteisöllisessä koulussa on sellaista sosiaalista pääomaa, joka pitää yllä yhteisöllisyyttä. Tähän kuuluuvat sekä ammatillinen että inhimillinen välittäminen. Myös työntekijöiden välinen vuorovaikutus ja kommunikointi kuuluvat sosiaalisen pääoman kenttään. Lopulta kyse on myös asenteesta. Miten minä voin omalta osaltani viedä yhteisiä tavoitteita eteenpäin?

Lyhyesti voisi kai puhua rakenteista, tavoitteista ja sosiaalisesta pääomasta.

On hyvin persoonakohtaista, mitä kautta kukin hahmottaa koulun kulttuuria. Aika moni rehtoreista oli orientoitunut hyvin voimakkaasti rakenteisiin ja organisoinnin tasolle. Moni pitkäänkin johtanut pohti vielä koulun visiota ja arvoja.

Itse lähdin ihan toisesta päästä liikkeelle reilu vuosi sitten. Pyrin ensin hahmottamaan kaikille kristallin kirkkaaksi sen, mihin suuntaan olemme menossa? Kävimme arvokeskustelua, pohdimme suuria ja loimme unelmia. Siinä sivussa rakenteet koko ajan valmistuivat, mutta näin tarpeelliseksi sen, että kaikilla on yhteinen näky siitä, mihin suuntaan koulu kulkee? Tänä syksynä ilahduin suunnattomaksi, kun aloitimme lukuvuotta yhdessä ja kävimme pienen kalamaljatyöskentelyn yhdessä, jonka tavoitteena oli kertoa uusille opettajille, millainen on Vuorenmäen koulu. Keskustelussa nousivat juuri ne teemat pinnalle, joista viime vuonna olimme puhuneet: yhteistyö, jaettu asiantuntijuus, rohkea kokeileminen, lupa toimia eri tavalla, lupa tehdä myös virheitä jne.

Myöhemmin pohdimme koulun toimintakulttuuria kolmen tason mallilla.

1. Sisimmällä kehällä ovat sanomattomat normit, arvot ja myytit.
2. Keskimmäisellä kehällä ääneen lausutut arvot, tavoitteet ja toimintatavat.
3. Ja uloimmalla kehällä ulkoiset tunnusmerkit.

Pohdinta oli mielenkiintoista. Oli myös hauska huomata, miten uutena kouluna olemme vielä pystyneet välttymään aika hyvin tuon sisimmän kehän kirouksilta. Meillä ei ole vakipaikkoja opettajainhuoneessa, eikä muitakaan ääneen sanomattomia normeja, jotka kangistaisivat toimintaamme tai ajatteluamme. Hyvä esimerkki on viime viikolta, kun pääluottamusmies Sari Manninen tuli kylään koulullemme. Hän kysyi varovasti, voiko istua tähän. Opettaja ei oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti ja sanoi, että tottakai, mihin vaan missä on tilaa.

Varsinaisesta johtoryhmätyöstä pohdimme mm. tiiminvetäjien roolia johtoryhmän jäseninä, johtoryhmätyön organisointia, vuosikelloa, aiheiden tuomista johtoryhmään, johtoryhmän suhdetta muuhun koulun kenttään (oppilashuoltoryhmä, tiimit, oppilaskunnan hallitus, opettajainkokous jne.) Työskentely oli erittäin hedelmällistä ja saimme Mervin kanssa paljon aikaan parissa päivässä.

Vaikka monet asiat olivat koulussa jo käytössä ja kaikki ei ollenkaan ollut uutta, antoi koulutus varmuuden siitä, että olemme menossa oikeaan suuntaan. Tuntui hyvältä hetkeksi pysähtyä ja arvioida sekä mennyttä, että tulevaa. Tähän on koulun hektisessä arjessa aivan liian harvoin aikaa.

Luottamusta

Koulumme sai taas tänään mukavan vieraan. JUKOn pääluottamusmies Sari Manninen vietti päivän koulullamme samalla omia töitään tehden ja toisaalta opettajia tavaten. Tilanne oli monella tapaa kiva. Julkisen sektorin palkkaus on ikuista vääntöä työnantajapuolen ja työntekijäpuolen välillä. Tämähän on meille kaikille uutisia seuranneille ihan tuttua. Nyt kun työntekijäpuolen edustaja rantautui koulullemme oikein työnantajan kutsumana, uskon, että saimme yhdellä kertaa ratkaistuksi monta asiaa.

Opettajat saivat kysellä virka- ja työehtosopimusten paikallisista kiemuroista. Opettajan palkka kun on pieninä palasina maailmalla. Peruspalkka ei ole kovin suuri, mutta erilaiset lisät kerryttävät kokonaispalkan lopulta siihen, mitä se kullakin opettajalla on. Erilaisia lisiä tulee työkokemuksesta, työn vaativuudesta ja henkilökohtaisesta suoriutumisesta sekä joistakin erillistehtävistä, kuten vaikkapa koulun AV -laitteiden ylläpidon vastaamisesta. Aivan, opettajan koulutuksella joutuu suoriutumaan aika monesta.

Vierailun piilovaikutuksena oli myös varmasti luottamuksen syventyminen työntekijä- ja työnantajapuolen välillä. Kaikki kysymykset olivat sallittuja ja kaikkiin pyrittiin asiallisesti vastaamaan. Kuten Sari Manninen itse osuvasti sanoi, osa kysymyksistä on joskus niin vaikeita, ettei niihin ole löydettävissä järjellisesti kaikkia osapuolia tyydyttävää vastausta. Silloin työmarkkinaosapuolet usein käyvät kauppaa jollakin. Tätäkin olemme tuponeuvotteluissa seuranneet.

Esille nousi myös opettajan ns. kokonaistyöajan mahdollisuus. Kokonaistyöaika tarkoittaisi siirtymistä opetustuntipohjaisesta palkkauksesta malliin, jossa opettajan tulisi tehdä töitä koululla (tai muussa sovitussa paikassa) esim. klo 8-16 välillä. Tuon ajan puitteissa työt pitäisi saada tehtyä. Uskon, etten ole yksin, jos sanon, että suurin osa Suomen rehtoreista varmasti liputtaisi tämän mallin puolesta. Kokonaistyöaikamallissa olisi se hyvä puoli, että oppituntien lisäksi opettajalle ihan oikeasti maksettaisiin myös työhön väkisinkin kuuluvasta suunnittelusta ja vaikkapa aineiden tai kokeiden korjaamisesta. Ongelmana on kai lähinnä se, että palkkausta täytyisi silloin nostaa. Kun tämän kokoisen ammattiryhmän palkkoja nostetaan vaikka vain muutamalla sadalla eurolla, ovat vuotuiset kokonaiskustannukset valtavat. Siihen ei taida yhdelläkään kunnalla tällä hetkellä olla varaa. Tästä syystä on tärkeää, että edelleen rakennamme luottamusta työnantajapuolen ja työntekijäpuolen välille. Työt hoidetaan. Ne tehdään yhdessä ja hyvillä mielin. Yhdessä asioista neuvotellen ja sopien.

Tervetullut vieras

Tänä aamuna saimme koulullemme käymään kunnan uuden TVT -koordinaattorin, Antti Sankalan. Hänen tehtävänään on toimia Kuuma -kuntien KuumaTVT -hankkeen yhdysmiehenä kunnassamme ja kehittää kunnan tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä. Tervetullut tehtävä Kirkkonummella!

Antti esitteli aluksi KuumaTVT -hanketta ja kertoi sitten hankkeen koulutustarjonnasta opettajille. Koulutustarjonnassa on montakin hyvää asiaa. Ensinnäkin koulutus on kouluille ja kunnille ilmaista ("ilmaisia lounaita" ei ole, mutta hankkeen kustantamaa kuitenkin ;-). Toiseksi koulutukset on varsin tarkkaan räätälöitävissä kunnille, kouluille tai jopa yksittäisille opettajille/opettajaryhmille. Kolmanneksi koulutukset ovat erittäin ajankohtaisia. Neljänneksi ne on suunniteltu niin, etteivät ne ole laitekantasidonnaisia esim. älytaulujen pedagoginen käyttö (eikä esim. SmartBoardien pedagoginen käyttö).

Oman koulumme kohdalta löydän vielä yhden erittäin tervetulleen asian. Sain tänään käsiini koulumme työhyvinvointiselvityksen tulokset. Tulokset olivat kauttaaltaan erinomaisia, mutta muutama asia pisti silmääni. Yksi niistä oli se, että kohtaan Olen saanut riittävästi työvälineiden käyttökoulutusta, saimme pistemääräksi 2,90 (max. 5) ja Kehitän ammattitaitoani jatkuvasti 4,00 (max.5). Ensimmäinen luku on sikäli ymmärrettävä, että koulu on uusi ja laitekanta samoin. Sovimme laitetoimittajan kanssa, että koska asennus meni niin myöhään, otamme koulutuksen vasta tälle vuodelle. Toisaalta ns. 21. vuosisadan taitoihin kuuluvat myös työvälineiden käyttötaidot. Maailma muuttuu niin nopeasti, että enää ei ole itsestäänselvää, että pysymme edes laitteiden kehityksessä mukana, saati sitten pedagogisessa käytössä. Jälkimmäinen tuntuu kovalta luvulta ja onkin sitä, mutta jää silti kunnan keskiarvosta. Opettajan työnkuva ja työympäristö muuttuu niin huimaa vauhtia, että päivitystä tarvitaan koko ajan. KuumaTVT -hanke vastaa tähän erinomaisesti tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön osalta.

Melkein kaikki on siis kunnossa. Ei kuitenkaan aivan. Opettajien kouluttautumista rajoittaa osaltaan se, että sijaisia on tällä hetkellä erittäin vaikea saada. Näin ollen, jokainen koulutus rasittaa omaa työntekijävarantoamme (avustajien työpanosta tai resurssiopettajan työpanosta).

Kouluttautuminen on kuitenkin niin merkittävä asia, että pyrimme kaikin tavoin tukemaan sitä. Meillä on tällä hetkellä kolme pitkää koulutusta menossa, joihin on sidottu 8 opettajaa. Samaan aikaan pyörii lukuisia lyhyitä  1-2 päivän koulutuksia. Olen erityisen iloinen siitä, että olemme saaneet uusia innokkaita kouluttautujia. Osa opettajista ehdottaa jo itse itselleen sopivia koulutuksia ja osalle minä ehdotan sellaisia, joista olemme kehityskeskusteluissa sopineet. Uskon, että tulevissa mittauksissa em. luvutkin ovat parantuneet entisestään.

Opettajat pistivät itsensä likoon

Aloitimme päivän tänään yhteisellä tilaisuudella koulun salissa. Tapahtuma oli lähtölaukaus hyvän käytöksen kuukaudelle, jota syyskuussa vietämme. Jo suunnittelupäivänä ennen koulujen alkua, päätimme yhdessä, että kokeilemme jotain uutta. Päätimme tehdä opettajien kanssa näytelmiä liittyen hyvään ja huonoon käytökseen.

Opettajat olivat tehneet 3 hyvin erilaista näytelmää. Itse asiassa yksi näistä oli video. Opettajat olivat oppilaille täysin uusissa rooleissa ja tekivät jotain yllättävää. Temppu selvästi puri. Oppilaat elivät näytelmissä vahvasti mukana ja jokainen näytelmä sai raikuvat suosionosoitukset.

Harmi, ettei kameraa ollut mukana. Tilaisuus pisti väkisinkin miettimään, miksei tällaista voisi tehdä enemmän. Ja sitäkin, että oppilaat ja opettajat tekisivät yhteisen projektin. Se vasta kivaa olisikin ja vahvistaisi koulun yhteisöllisyyttä. Minulla on jo muutama käsikirjoitus mielessä. Jotain saatetaan nähdä jo tänä vuonna.

Joskus menneinä vuosina, nuorena ja innokkaana opettajana, olin toteuttamassa Espoossa muutamaakin koululaismusikaalia yhdessä oppilaiden kanssa. Ne ovat varmasti edelleenkin yhdet opettajan urani kohokohdista. Kaikilla oli kivaa ja lopputuloskin oli hyvä.

Kaikkien aikojen kauneimman palautteeni opettajan työstäni sain noista projekteista vuosien jälkeen, kun eräs entisistä oppilaistani kirjoitti minulle kauniin ja koskettavan sähköpostin, jossa hän kertoi noiden projektien saaneen hänet uskomaan itseensä. Parhaimmillaan koulu voi antaa sellaisiakin kokemuksia. Liian usein tyydymme helppoihin ratkaisuihin. Vuorenmäessä olemme luvanneet kokeilla jotain erilaista. Siitä muistutuksena opettajat saivat Aalto -yliopistosta lisenssit toimia eri tavalla. Tänään saimme kutsun Aalto -yliopiston seminaariin puhumaan aiheesta. Niin me. Myös oppilaat. 20.9. meiltä on varmasti lähdössä jonkinlainen ryhmä julistamaan kokeilemisen ilosanomaa muille kouluille. Siitä nautimme tänäänkin. Kannatti kokeilla.