Sain tänään kutsun tulla puhumaan Opetushallituksen seminaariin, jonka otsikkona on Opetustoimen ajankohtainen juridiikka. Seminaari pidetään Opetushallituksessa 29.11.2011.
Kutsu yllätti aluksi. Enhän ole mikään lakimies. Toisaalta kun näin oman osuuteni otsikon, ymmärsin jo enemmän. Minun on tarkoitus tuoda rehtorin, koulun tason, näkökulma sosiaalisen median rooliin koulussa otsikolla Sosiaalinen media koulussa -oikeudellinen näkökulma. En ole onneksi osuuden ainoa puhuja, vaan mukana on myös mm. poliisi sekä muutaman järjestön edustajat. Tarkoitus on ilmeisesti saada aikaan keskustelua.
Teema on äärimmäisen ajankohtainen ja kiinnostava. Koulut eivät ole irrallinen osa yhteiskuntaa, vaan sen osa. Lasten ja nuorten maailmaan taas sosiaalinen media kuuluu erottamattomana osana. Koulutkin ovat huomanneet tämän ja lähteneet myös innolla hyödyntämään sosiaalista mediaa opetuksessa. Sosiaalisen median kenttä ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton koulun kannalta juridisesti -varsinkaan kun puhutaan alaikäisistä.
Toisaalta kaikki sosiaalisen median luoma problematiikka ei liity ainoastaan alaikäisiin oppilaisiin. Myös opettajan on hyvä olla tietoinen omasta sosiaalisen median roolistaan. Opettaja kun on virkamies, halusi sitä tai ei. Ei nettiin voi virkamiehenä mitä tahansa kirjoitella. On hyvä muistaa, että kaikesta mitä, nettiin kirjoittaa tai lataa jää aina pysyvä jälki. Toisaalta monia asioita on hyvin vaikea jälkeenpäin saada pois netistä.
Kaikille opettajille ja muillekin virkamiehille suosittelen vilpittömästi luettavaksi Tuija Aallon erinomaisesti toimittamaa KATSAUS Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle -julkaisua.
Toivottavasti tapaamme seminaarissa 29.11. Koitan sinne koota ajatuksiani hieman jäsennellymmäksi kokonaisuudeksi. Jos Sinulla on ajatuksia, joita toivot minun huomioivan esityksessäni, ehdota niitä blogini kommentteihin.
tiistai 30. elokuuta 2011
Laadukasta yhteistyötä
Pidimme tänään Vuorenmäen koulun ensimmäisen vanhempainillan. Vanhempainilta on eräänlainen koulun käyntikortti. Uudelle koululle ensimmäinen vanhempainilta on vielä suurempi asia, kun kaikki eivät vielä tunne toisiaan. Vanhempainilta määrittää hyvin paljon siitä, millä mielellä koululla ollaan suhteessa koteihin.
Olen itse aina pitänyt hyvää yhteistyötä kotien kanssa tärkeänä. En osaa itse arvioida, olenko aina tehnyt sitä, mutta yritys on ainakin ollut kova. Pidän yhteistyötä suuressa arvossa, kuten edellisistä blogiposteista voi lukea ja yhteistyö huoltajien kanssa on yksi kaikkein tärkeimmistä koulun yhteistyön muodoista. Kun puhumme Kirkkonummella kasvatuskumppanuudesta, meidän on myös osoitettava, että nuo sanat ovat totta.
Suurin jännitys illan aluksi varmasti kohdistui siihen, että tekniikka toimii. Meillä on koululla kaiken maailman avaruusteknologiaa, jota kukaan ei vielä osaa käyttää. Olin vanhana bändiläisenä viritellyt ihan perinteiset mikserikuviot kuntoon tosin sillä erotuksella, että nyt minulla oli sellainen hieno langaton "uutismikrofoni" johon puhuin. Ja minähän puhuin. Tosin yllätin itsenikin puhumalla 10 minuuttia vähemmän kun olin suunnitellut. Se oli tietysti pelkästään positiivista. Jäipähän luokkiin enemmän aikaa keskustelulle. Opettajat jatkavat nimittäin parhaillaan luokissa.
Vanhempainilta 30.8.2011 lyhennetty
View more presentations from Esa Kukkasniemi
Jälkihuomautus:
Diaesityksessä puhutaan tahtotilastamme tehdä yhteistyötä "hieman paremmin, hieman henkilökohtaisemmin ja hieman monipuolisemmin". Korostan, että kyse on omasta tahtotilastamme -ei missään nimessä siitä, että pyrkisimme vertaamaan itseämme muihin.
torstai 25. elokuuta 2011
New York, New York - what have you done?
While Finland still rules the world of education, according to the Pisa tests, without much of a student testing, United States (and many other countries as well) still believe in standardized tests. The latest news comes from New York.
According to the Wall Street Journal the state of New York has ordered to release student test data with teachers' names attached. New York officials obviously believe that the teachers can really make miracles. United States is among the countries where social disparity is one of the greatest in the western world. It is well known that where social disparity grows, the learning goes down. So, how can they compare the pupils of Fifth Avenue to the pupils of, say, Upper West Side or Bronx.
The much discussed Finland phenomenon is really about keeping all the pupils, the whole age group, at the same level of learning. There are really few, if any, drop outs in Finnish schools. That is the trick. Finland doesn't have all the greatest students in the world, but social disparity in Finland is really one of the lowest in the world and we want all the children to achieve good results.
So, how do we do that? For sure, not by putting the teachers to compete with each other. Nor do we put the pupils to compete with each other. We encourage the children to only compete with themselves. We want them to perform the best they can at their own level. We don't do standardized testing. We compare the pupil's results to their former results and encourage them to do better than the last time, not better than the person sitting next to you.
I hope, both for the pupils' and the teachers' sake, that the state of New York will re-evaluate their decision and instead of releasing the student test data and the teachers names - will release the students and their teachers from the standardized tests.
In case you want to learn more of the Finnish education system, you may want to check Finnish educator's and CIMO director Pasi Sahlberg's article Lessons from Finland.
lauantai 20. elokuuta 2011
Mitä meiltä odotetaan? osa 2
Edellinen blogilastuni koski ympäröivän yhteiskunnan odotuksia koulua kohtaan. Nyt mennään hieman enemmän mikrotasolle.
Kirkkonummen kunta on laatinut kunta- ja palvelustrategian, joka määrittää oman kuntamme odotuksia ja tavoitteita. Strategia on laadittu niin, että jokaiselle kunnan tulosyksikölle on kirjattu vain muutamia tavoitteita. Ainoastaan keskeisimmät on siis kirjattu.
Sivistyskeskuksen kohdalta löytyvät esi- ja alkuopetuksen sekä perusopetuksen tavoitteet. Strategiassa puhutaan yhtenäisestä oppimispolusta ja pedagogisista oppimiskeskuksista. Lisäksi mainitaan tavoitteena, että jokainen alkuopetuksen oppilas voisi osallistua, perheen niin halutessa, aamu- ja iltapäivätoimintaan.
Tuo viimeinen tavoite on varsin haasteellinen. Meillä Vuorenmäessäkin iltapäivätoiminnassa on 43 lasta. Suurimman haasteen aiheuttavat tilat.
Jos kuitenkin hetki pysytään noissa muissa tavoitteissa. Yhtenäinen perusopetus on Veikkolassa toteutunut jo pitkään. Onhan Veikkolan koulu yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokkia ensimmäisestä yhdeksänteen. Yhtenäisen oppimispolun visioon kuuluu myös ajatus esiopetuksen ja koulun yhteistyöstä. Veikkolan alueella on useita päiväkoteja melko hajallaan. Vuorenmäen kohdalla on nyt yksi päiväkoti tuotu saman katon alle uuden koulun kanssa. Koulun ja päiväkodin yhteistyölle on kovat odotukset. Vuoden 2012 syksyyn mennessä Vuorenmäessä pitäisi aloittaa yhtenäinen ns. alkuluokka. Olisiko se yhteinen eskari ja ekaluokka vai peräti eskari - tokaluokka, on vielä epäselvää. Mallia kehitellään parhaillaan. Tavoitteena olisi joka tapauksessa yhä entuudestaan madaltaa kynnystä esikoulun ja koulun välillä.
Yksi iso strateginen päämäärä on kokonaan kirjaamatta kunta- ja palvelustrategiaan. Kirkkonummella puhutaan hyvin voimakkaasti kasvatuskumppanuudesta kodin ja koulun välillä. Tämä on hieno tavoite. Koti ja koulu yhdessä, kumppaneina, jakaisivat vastuun lapsen kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta. Toteutuakseen tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Se edellyttää molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta, toisen mielipiteiden kuuntelua ja toisen asemaan asettumista.
Parhaimmillaan kasvatuskumppanuus kuitenkin luo lapselle pohjan, jonka varaan hänen on hyvä ja turvallista rakentaa elämänsä. Hän tietää, että koti ja koulu jakavat samat tavoitteet ja tekevät yhteistyötä lapsen hyvän elämän eteen.
Suomen Vanhempainliiton tuoreen tutkimuksen mukaan, 88,3% kodeista odottaa tiivistä yhteistyötä kodin ja koulun välille. Maaperä kasvatuskumppanuudelle on siis ainakin kotien puolesta olemassa. Koulun puolesta kasvatuskumppanuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita entisestään lisääntynyttä työmäärää vaan ennen kaikkea mielentilaa -tapaa ajatella asioita eri tavalla. Kumppaneina me voimme yhdessä merkittävästi helpottaa niin opettajan kuin vanhemmankin kasvatustehtävää.
On päivänselvää, että kasvatusvastuu kuuluu pääasiassa kodeille, mutta koska lapsi viettää merkittävän osan valveillaoloajastaan koululla, lankeaa koulullekin luonnollisesti osa tuosta kasvatustehtävästä. Toivon mutkatonta ja avointa yhteistyötä kotien kanssa. Toivon, että voimme puolin ja toisin vahvistaa luottamuksen ja hyvän yhteistyön ilmapiiriä tälläkin saralla. Alku on ainakin vaikuttanut erittäin hyvältä. Kiitos ensimmäisen viikon yhteydenotoista. Jatketaan eteenpäin rinnakkain -kasvatuskumppaneina.
Kirkkonummen kunta on laatinut kunta- ja palvelustrategian, joka määrittää oman kuntamme odotuksia ja tavoitteita. Strategia on laadittu niin, että jokaiselle kunnan tulosyksikölle on kirjattu vain muutamia tavoitteita. Ainoastaan keskeisimmät on siis kirjattu.
Sivistyskeskuksen kohdalta löytyvät esi- ja alkuopetuksen sekä perusopetuksen tavoitteet. Strategiassa puhutaan yhtenäisestä oppimispolusta ja pedagogisista oppimiskeskuksista. Lisäksi mainitaan tavoitteena, että jokainen alkuopetuksen oppilas voisi osallistua, perheen niin halutessa, aamu- ja iltapäivätoimintaan.
Tuo viimeinen tavoite on varsin haasteellinen. Meillä Vuorenmäessäkin iltapäivätoiminnassa on 43 lasta. Suurimman haasteen aiheuttavat tilat.
Jos kuitenkin hetki pysytään noissa muissa tavoitteissa. Yhtenäinen perusopetus on Veikkolassa toteutunut jo pitkään. Onhan Veikkolan koulu yhtenäinen peruskoulu, jossa on luokkia ensimmäisestä yhdeksänteen. Yhtenäisen oppimispolun visioon kuuluu myös ajatus esiopetuksen ja koulun yhteistyöstä. Veikkolan alueella on useita päiväkoteja melko hajallaan. Vuorenmäen kohdalla on nyt yksi päiväkoti tuotu saman katon alle uuden koulun kanssa. Koulun ja päiväkodin yhteistyölle on kovat odotukset. Vuoden 2012 syksyyn mennessä Vuorenmäessä pitäisi aloittaa yhtenäinen ns. alkuluokka. Olisiko se yhteinen eskari ja ekaluokka vai peräti eskari - tokaluokka, on vielä epäselvää. Mallia kehitellään parhaillaan. Tavoitteena olisi joka tapauksessa yhä entuudestaan madaltaa kynnystä esikoulun ja koulun välillä.
Yksi iso strateginen päämäärä on kokonaan kirjaamatta kunta- ja palvelustrategiaan. Kirkkonummella puhutaan hyvin voimakkaasti kasvatuskumppanuudesta kodin ja koulun välillä. Tämä on hieno tavoite. Koti ja koulu yhdessä, kumppaneina, jakaisivat vastuun lapsen kokonaisvaltaisesta kasvatuksesta. Toteutuakseen tämä edellyttää saumatonta yhteistyötä kodin ja koulun välillä. Se edellyttää molemminpuolista kunnioitusta ja arvostusta, toisen mielipiteiden kuuntelua ja toisen asemaan asettumista.
Parhaimmillaan kasvatuskumppanuus kuitenkin luo lapselle pohjan, jonka varaan hänen on hyvä ja turvallista rakentaa elämänsä. Hän tietää, että koti ja koulu jakavat samat tavoitteet ja tekevät yhteistyötä lapsen hyvän elämän eteen.
Suomen Vanhempainliiton tuoreen tutkimuksen mukaan, 88,3% kodeista odottaa tiivistä yhteistyötä kodin ja koulun välille. Maaperä kasvatuskumppanuudelle on siis ainakin kotien puolesta olemassa. Koulun puolesta kasvatuskumppanuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita entisestään lisääntynyttä työmäärää vaan ennen kaikkea mielentilaa -tapaa ajatella asioita eri tavalla. Kumppaneina me voimme yhdessä merkittävästi helpottaa niin opettajan kuin vanhemmankin kasvatustehtävää.
On päivänselvää, että kasvatusvastuu kuuluu pääasiassa kodeille, mutta koska lapsi viettää merkittävän osan valveillaoloajastaan koululla, lankeaa koulullekin luonnollisesti osa tuosta kasvatustehtävästä. Toivon mutkatonta ja avointa yhteistyötä kotien kanssa. Toivon, että voimme puolin ja toisin vahvistaa luottamuksen ja hyvän yhteistyön ilmapiiriä tälläkin saralla. Alku on ainakin vaikuttanut erittäin hyvältä. Kiitos ensimmäisen viikon yhteydenotoista. Jatketaan eteenpäin rinnakkain -kasvatuskumppaneina.
Mitä meiltä odotetaan?
Aloitimme 1½ viikkoa sitten Vuorenmäen koulun opettajien kanssa lukuvuoden suunnittelun 3 päivän ns. vesokoulutuksella. Koulutuspäivät olin jakanut suureellisiin teemoihin 1) Open your mind! 2) Think BIG! ja 3) Think small.
Ensimmäisenä päivänä pohdimme opetuksen, kasvatuksen, koulun ja ympäröivän yhteiskunnan perusteita. Vastailimme omalta osaltamme mm. kysymyksiin omasta oppimiskäsityksestämme, kutsumuksestamme ja lapsikäsityksestämme. Pohdimme sitä, millainen on meitä ympäröivä yhteiskunta -siis se yhteiskunta, johon koulun on tarkoitus kasvattaa. Menimme myös mikrotasolle ja pohdimme, millainen paikka on Veikkola?
Jotain tämän suuntaista arvokeskustelua tulemme käymään myös huoltajien kanssa määrittääksemme yhteiset arvot koulullemme. Koulunhan tulisi tukea kodin kasvatustavoitteita. Jotta voimme tukea koteja kasvatustyössä, ja toisinpäin, meidän on hyvä yhdessä määritellä ne arvot, joiden varaan kasvatustamme rakennamme.
Olin erityisen iloinen siitä, että opettajat halusivat nostaa yhteistyön yhdeksi kaikkein keskeisimmäksi tavoitteeksi. Tuo yhteistyö tulisi toimia moneen suuntaan: opettajan ja oppilaan välillä, opettajien välillä, koulun ja kodin välillä, koulun ja erilaisten sidosryhmien (urheiluseurat, yhdistykset, kylä, seurakunta jne.) välillä jne. jne. Lista on lähes loputon.
Toisena päivänä jatkoimme visiointia määrittelemällä sitä, mitä haluaisimme saavuttaa? Mitä haluaisimme olla vuonna 2016? Entä kymmenen vuoden päästä? Aloitimme päivän kuitenkin palaamalla ensimmäisen päivän teemoihin otsikolla "Mitä meiltä odotetaan? Ympäröivän yhteiskunnan odotukset 2020 -luvun koululle".
Olen kerännyt diaesitykseen tiivistetysti mahdollisimman monia toiveita koulua kohtaan ympäröivän yhteiskunnan eri toimijoiden taholta. Mukana on maabrändityöryhmää, elinkeinoelämän keskusliittoa ja joku kansainvälinenkin hanke. On hauska huomata, miten tuo yhteistyön odotus korostuu myös noissa työelämän odotuksissa. Tämän päivän ihminen ei enää tee työtänsä yksin kammiossaan. Hän tekee sen yhteydessä muihin -yhteistyössä.
Olen ensimmäisen viikon aikana joutunut selvittämään jo muutamaa oppilaiden välistä kahnaustakin. Tämä ei mielestäni ole kovin yllättävää, kun kaksi erilaista toimintakulttuuria yhdistetään yhdeksi. Vaikka kyseessä olisikin vain alkuun liittyvä ilmiö, on siihen puututtava vakavasti. Uskon kuitenkin, että yhteistyön ajatus voisi vähentää myös näitä kahnauksia. Kun lapset olisi totutettu toimimaan yhdessä, yhden tavoitteen eteen, olisi paljon suurempi kynnys aloittaa riitaa kaverin kanssa. Miksi riitelisin kaverin kanssa, jonka kanssa teen yhteistyötä.
Helsingin Sanomat puuttui tänä aamuna myös koulukiusaamiseen pääkirjoituksessaan. On kuitenkin hyvä muistaa, mikä on kiusaamisen ja konfliktin ero. Kiusaaminen on jatkuvaa ja kohdistuu heikompaan kun taas konflikti on yksittäinen riita satunnaisten oppilaiden välillä. Tämä ero vain sen takia, että on hyvä tunnustaa, että aikuistenkin välillä on joskus riitaa. Sitä emme voi kokonaan saada pois. Sen sijaan kiusaamista emme saa hyväksyä. Sitä vastaan on taisteltava, kas kummaa: YHTEISTYÖSSÄ.
ps. Olen edellä kuvannut sitä keskustelua, mitä me olemme koulussa käyneet ja niitä odotuksia, mitä yhteiskunta odottaa meiltä. Mitä SINÄ odotat meiltä? Blogiani voi kommentoida. Kommentit siirtyvät ensin odotustilaan ja minun hyväksyttäväkseni. Sitten ne julkaistaan. Tämä ei ole sensuuria, vaan kyse on siitä, ettei kukaan vahingossa ylitä sopivuuden tai laillisuuden rajaa. Yritän pitää sitä linjaa, että puhun vain omasta asiastani nimellä. Oppilaiden tai huoltajien nimiä en julkaise. Opettajienkin nimiä vain luvan kanssa.
Ensimmäisenä päivänä pohdimme opetuksen, kasvatuksen, koulun ja ympäröivän yhteiskunnan perusteita. Vastailimme omalta osaltamme mm. kysymyksiin omasta oppimiskäsityksestämme, kutsumuksestamme ja lapsikäsityksestämme. Pohdimme sitä, millainen on meitä ympäröivä yhteiskunta -siis se yhteiskunta, johon koulun on tarkoitus kasvattaa. Menimme myös mikrotasolle ja pohdimme, millainen paikka on Veikkola?
Jotain tämän suuntaista arvokeskustelua tulemme käymään myös huoltajien kanssa määrittääksemme yhteiset arvot koulullemme. Koulunhan tulisi tukea kodin kasvatustavoitteita. Jotta voimme tukea koteja kasvatustyössä, ja toisinpäin, meidän on hyvä yhdessä määritellä ne arvot, joiden varaan kasvatustamme rakennamme.
Olin erityisen iloinen siitä, että opettajat halusivat nostaa yhteistyön yhdeksi kaikkein keskeisimmäksi tavoitteeksi. Tuo yhteistyö tulisi toimia moneen suuntaan: opettajan ja oppilaan välillä, opettajien välillä, koulun ja kodin välillä, koulun ja erilaisten sidosryhmien (urheiluseurat, yhdistykset, kylä, seurakunta jne.) välillä jne. jne. Lista on lähes loputon.
Toisena päivänä jatkoimme visiointia määrittelemällä sitä, mitä haluaisimme saavuttaa? Mitä haluaisimme olla vuonna 2016? Entä kymmenen vuoden päästä? Aloitimme päivän kuitenkin palaamalla ensimmäisen päivän teemoihin otsikolla "Mitä meiltä odotetaan? Ympäröivän yhteiskunnan odotukset 2020 -luvun koululle".
Mitä meiltä odotetaan
View more presentations from Esa Kukkasniemi
Olen kerännyt diaesitykseen tiivistetysti mahdollisimman monia toiveita koulua kohtaan ympäröivän yhteiskunnan eri toimijoiden taholta. Mukana on maabrändityöryhmää, elinkeinoelämän keskusliittoa ja joku kansainvälinenkin hanke. On hauska huomata, miten tuo yhteistyön odotus korostuu myös noissa työelämän odotuksissa. Tämän päivän ihminen ei enää tee työtänsä yksin kammiossaan. Hän tekee sen yhteydessä muihin -yhteistyössä.
Olen ensimmäisen viikon aikana joutunut selvittämään jo muutamaa oppilaiden välistä kahnaustakin. Tämä ei mielestäni ole kovin yllättävää, kun kaksi erilaista toimintakulttuuria yhdistetään yhdeksi. Vaikka kyseessä olisikin vain alkuun liittyvä ilmiö, on siihen puututtava vakavasti. Uskon kuitenkin, että yhteistyön ajatus voisi vähentää myös näitä kahnauksia. Kun lapset olisi totutettu toimimaan yhdessä, yhden tavoitteen eteen, olisi paljon suurempi kynnys aloittaa riitaa kaverin kanssa. Miksi riitelisin kaverin kanssa, jonka kanssa teen yhteistyötä.
Helsingin Sanomat puuttui tänä aamuna myös koulukiusaamiseen pääkirjoituksessaan. On kuitenkin hyvä muistaa, mikä on kiusaamisen ja konfliktin ero. Kiusaaminen on jatkuvaa ja kohdistuu heikompaan kun taas konflikti on yksittäinen riita satunnaisten oppilaiden välillä. Tämä ero vain sen takia, että on hyvä tunnustaa, että aikuistenkin välillä on joskus riitaa. Sitä emme voi kokonaan saada pois. Sen sijaan kiusaamista emme saa hyväksyä. Sitä vastaan on taisteltava, kas kummaa: YHTEISTYÖSSÄ.
ps. Olen edellä kuvannut sitä keskustelua, mitä me olemme koulussa käyneet ja niitä odotuksia, mitä yhteiskunta odottaa meiltä. Mitä SINÄ odotat meiltä? Blogiani voi kommentoida. Kommentit siirtyvät ensin odotustilaan ja minun hyväksyttäväkseni. Sitten ne julkaistaan. Tämä ei ole sensuuria, vaan kyse on siitä, ettei kukaan vahingossa ylitä sopivuuden tai laillisuuden rajaa. Yritän pitää sitä linjaa, että puhun vain omasta asiastani nimellä. Oppilaiden tai huoltajien nimiä en julkaise. Opettajienkin nimiä vain luvan kanssa.
torstai 18. elokuuta 2011
Maagiset 8 minuuttia
Muistan lukeneeni taannoin väitöstutkimuksen, jossa määriteltiin millaista on rehtorin arki. Tutkimuksen mukaan rehtorin arki koostuu n. 8 minuutin jaksoista. Yhteen asiaan siis pystyy keskittymään kerralla noin 8 minuuttia, sitten viedään jo seuraavaan. Ei kuulosta houkuttelevalta, vai?
Olen tänään yrittänyt todistaa tuota 8 maagisen minuutin väitettä vääräksi varaamalla päiväkodin johtajan kanssa runsaasti aikaa Vuorenmäen oppimiskeskuksen pelastussuunnitelman viimeistelyyn. Saimmekin suunnitelman jo lähes valmiiksi. Deadline on 23.8. Tiistaihin asti siis on aikaa. Käytänteet on tietenkin käyty läpi opettajien ja päiväkodin henkilöstön kanssa jo ennen aloittamista. Kirjaaminen vain on puuttunut.
Ainakin toinen meistä pystyi hieman yli 8 minuutin yhtäjaksoiseen työskentelyyn. Yhtäaikaa emme tainneet kyllä olla edes tuota 8 minuuttia suunnitelman äärellä. Aina jompaa kumpaa vietiin milloin minnekin. Aamu oli lisäksi niin nopeatempoinen, että keskiarvo jäi varmasti alle tuon 8 minuutin.
Olen kaiken tämän kiireen keskellä yrittänyt aina silloin tällöin myös istua opettajainhuoneen sohvalle rupattelemaan hienon tiimimme kanssa. Yritän myös aina välillä ehtiä pihalle tapaamaan vanhempia. Oppilaidenkin kanssa on mukava vaihtaa pari sanaa aina kun ehtii. Ja sitten taas palata työpöydän ääreen.
Mitä nuo 8 minuutin jaksot sitten ovat: puheluita, sähköpostia, kuljetusten selvittelyä, tilauksia, kouluun tulevan tavaran logistiikkaa, hallintopäätöksiä, vastauksia opettajien, keittiöhenkilökunnan, laitoshuoltajien, iltakäyttäjien, huoltajien jne. kysymyksiin jne. jne. Hieman enemmän ehdin onneksi tarjota aikaa silloin kun tapaan ihmisiä kasvotusten. Koulun arki vaatii monenlaisten hyvin henkilökohtaistenkin sopimusten tekemistä perheiden kanssa. Jonkun kanssa pohditaan oppilaan oppimisen kysymyksiä ja toisen kanssa allergioiden huomioon ottamista tai lääkehoidon antamista koulussa. Asiat ovat monenlaisia ja kaikki tärkeitä. Erityisen tärkeitä nuo asiat ovat aina sille yksityiselle lapselle, jota ne koskevat ja koko hänen perheelleen. Se on kaiken kiireen keskellä hyvä muistaa. Yritämme tehdä asiat niin, että ihminen tulee kohdatuksi. Toivon, että Vuorenmäen koulu olisi "ihmisen kokoinen koulu".
ps. Ohessa muutama tutkimus, jotka ovat kartoittaneet rehtorin arkea, niille, jotka kiinnostuivat aiheesta:
Mäkelä, A. (2007) Mitä rehtorit todella tekevät : etnografinen tapaustutkimus johtamisesta ja rehtorin tehtävistä peruskoulussa.
Karikoski, A. (2009) Aika hyvä rehtoriksi Selviääkö koulun johtamisesta hengissä?
Lehkonen, H. (2009) Mikä tekee rehtorista selviytyjän? Perusopetuksen rehtoreiden käsityksiä työssäselviytymisestään.
...ja lisää Rehtoritutkijanaverkoston blogista.
Olen tänään yrittänyt todistaa tuota 8 maagisen minuutin väitettä vääräksi varaamalla päiväkodin johtajan kanssa runsaasti aikaa Vuorenmäen oppimiskeskuksen pelastussuunnitelman viimeistelyyn. Saimmekin suunnitelman jo lähes valmiiksi. Deadline on 23.8. Tiistaihin asti siis on aikaa. Käytänteet on tietenkin käyty läpi opettajien ja päiväkodin henkilöstön kanssa jo ennen aloittamista. Kirjaaminen vain on puuttunut.
Ainakin toinen meistä pystyi hieman yli 8 minuutin yhtäjaksoiseen työskentelyyn. Yhtäaikaa emme tainneet kyllä olla edes tuota 8 minuuttia suunnitelman äärellä. Aina jompaa kumpaa vietiin milloin minnekin. Aamu oli lisäksi niin nopeatempoinen, että keskiarvo jäi varmasti alle tuon 8 minuutin.
Olen kaiken tämän kiireen keskellä yrittänyt aina silloin tällöin myös istua opettajainhuoneen sohvalle rupattelemaan hienon tiimimme kanssa. Yritän myös aina välillä ehtiä pihalle tapaamaan vanhempia. Oppilaidenkin kanssa on mukava vaihtaa pari sanaa aina kun ehtii. Ja sitten taas palata työpöydän ääreen.
Mitä nuo 8 minuutin jaksot sitten ovat: puheluita, sähköpostia, kuljetusten selvittelyä, tilauksia, kouluun tulevan tavaran logistiikkaa, hallintopäätöksiä, vastauksia opettajien, keittiöhenkilökunnan, laitoshuoltajien, iltakäyttäjien, huoltajien jne. kysymyksiin jne. jne. Hieman enemmän ehdin onneksi tarjota aikaa silloin kun tapaan ihmisiä kasvotusten. Koulun arki vaatii monenlaisten hyvin henkilökohtaistenkin sopimusten tekemistä perheiden kanssa. Jonkun kanssa pohditaan oppilaan oppimisen kysymyksiä ja toisen kanssa allergioiden huomioon ottamista tai lääkehoidon antamista koulussa. Asiat ovat monenlaisia ja kaikki tärkeitä. Erityisen tärkeitä nuo asiat ovat aina sille yksityiselle lapselle, jota ne koskevat ja koko hänen perheelleen. Se on kaiken kiireen keskellä hyvä muistaa. Yritämme tehdä asiat niin, että ihminen tulee kohdatuksi. Toivon, että Vuorenmäen koulu olisi "ihmisen kokoinen koulu".
ps. Ohessa muutama tutkimus, jotka ovat kartoittaneet rehtorin arkea, niille, jotka kiinnostuivat aiheesta:
Mäkelä, A. (2007) Mitä rehtorit todella tekevät : etnografinen tapaustutkimus johtamisesta ja rehtorin tehtävistä peruskoulussa.
Karikoski, A. (2009) Aika hyvä rehtoriksi Selviääkö koulun johtamisesta hengissä?
Lehkonen, H. (2009) Mikä tekee rehtorista selviytyjän? Perusopetuksen rehtoreiden käsityksiä työssäselviytymisestään.
...ja lisää Rehtoritutkijanaverkoston blogista.
maanantai 15. elokuuta 2011
"...että oppimasta koskaan lakkaa en"
"Opettaa ja kasvattaa" määrittelee perusopetuslaki perusopetuksen tehtävät. Sen vuoksi myös tämän uuden blogini otsikko on "Koulua ja kasvatusta". Pyrin kirjoittamaan niin, että Vuorenmäen koulun arki välittyisi huoltajille ja muille kiinnostuneille. Toisaalta pyrin kirjoittamaan niin, että opetuksen ja kasvatuksen yleiset teemat olisivat monipuolisesti esillä.
Tänään alkoi Kirkkonummella taas uusi kouluvuosi. Omassa koulussani tuo vuosi ei ollut mikä tahansa vuosi, vaan koulumme kaikkien aikojen ensimmäinen. Nämä tänään kouluumme astelleet lapset ovat Vuorenmäen koulun ensimmäiset oppilaat. Tulevaisuudessa, kun Veikkolaan on jo kenties rakennettu kolmaskin koulu, he voivat yhä muistaa olleensa ne ihan ensimmäiset vuorenmäkeläiset.
Rehtorina olen iloinen, että koulupäivä meni kaikin puolin sujuvasti ja hyvin. Siitä iso kiitos kuuluu ammattitaitoiselle henkilökunnallemme. Pientä säätöä jouduimme vielä tekemään ruokailuvuoroihin, sillä pöytien ja tuolien määrää tullaan vielä lisäämään, jotta sali vetäisi puoli koulua kerrallaan. Ensimmäinen päivä on aina harjoittelua ja pieniä "lastentauteja" uudessa rakennuksessa aina on.
Koulupäivä eteni opettajien johdolla luokkatovereihin, uusiin opettajiin ja avustajiin tutustuen, sekä koulun rajoja kierrellen. Päätimme ensimmäisen koulupäivämme Vuorenmäen uudessa oppimiskeskuksessa yhteiseen tilaisuuteen, jossa koko koulun henkilökunta esiteltiin: opettajat, avustajat, laitoshuoltajat ja keittiön henkilökunta. Turvallisuutta lisää se, että heti tullaan tutuiksi. Meillä Vuorenmäessä tavoitteena on, että kaikki voisivat tuntea kuuluvansa yhteen suureen perheeseen.
Yhteinen tilaisuutemme päätettiin Petri Virtasen lauluun "Minun ystäväni", jonka sanat kertovat kauniilla tavalla, paitsi ystävyydestä, myös elinikäisestä oppimisesta:
"Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en."
Tänään alkoi Kirkkonummella taas uusi kouluvuosi. Omassa koulussani tuo vuosi ei ollut mikä tahansa vuosi, vaan koulumme kaikkien aikojen ensimmäinen. Nämä tänään kouluumme astelleet lapset ovat Vuorenmäen koulun ensimmäiset oppilaat. Tulevaisuudessa, kun Veikkolaan on jo kenties rakennettu kolmaskin koulu, he voivat yhä muistaa olleensa ne ihan ensimmäiset vuorenmäkeläiset.
Rehtorina olen iloinen, että koulupäivä meni kaikin puolin sujuvasti ja hyvin. Siitä iso kiitos kuuluu ammattitaitoiselle henkilökunnallemme. Pientä säätöä jouduimme vielä tekemään ruokailuvuoroihin, sillä pöytien ja tuolien määrää tullaan vielä lisäämään, jotta sali vetäisi puoli koulua kerrallaan. Ensimmäinen päivä on aina harjoittelua ja pieniä "lastentauteja" uudessa rakennuksessa aina on.
Koulupäivä eteni opettajien johdolla luokkatovereihin, uusiin opettajiin ja avustajiin tutustuen, sekä koulun rajoja kierrellen. Päätimme ensimmäisen koulupäivämme Vuorenmäen uudessa oppimiskeskuksessa yhteiseen tilaisuuteen, jossa koko koulun henkilökunta esiteltiin: opettajat, avustajat, laitoshuoltajat ja keittiön henkilökunta. Turvallisuutta lisää se, että heti tullaan tutuiksi. Meillä Vuorenmäessä tavoitteena on, että kaikki voisivat tuntea kuuluvansa yhteen suureen perheeseen.
Yhteinen tilaisuutemme päätettiin Petri Virtasen lauluun "Minun ystäväni", jonka sanat kertovat kauniilla tavalla, paitsi ystävyydestä, myös elinikäisestä oppimisesta:
"Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en."
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Tervetuloa Vuorenmäen koulun rehtorin blogiin
Koen olevani etuoikeutettu kun pääsen aloittamaan uudessa koulussa. Harvalle rehtorille tulee koskaan sellaista tilannetta, että pääsisi aloittamaan puhtaalta pöydältä. On äärettömän innostavaa päästä luomaan uuden koulun uutta toimintakulttuuria. Opettajien kanssa olemme sen jo aloittaneet. Ensimmäiset oppilaat ja huoltajat pääsevät prosessiin mukaan huomenna.
Tervetuloa mukaan -matkalle opetuksen ja kasvatuksen mielenkiintoiseen maailmaan. Kasvatustieteen professoria, Hannele Niemeä, lainatakseni: "Hyvä koulu syntyy yhteisestä työstä".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)